Järjestöt mukaan palvelutuotantoon

            Kuva Säynätsalon Marttojen tilkkupeittonäyttelystä Säynätsalopäivillä 2011

Ilokseni huomasin, että maanantaina 15.10. kaupunginhallituksen listalla oli kohta ”Toimenpidesuunnitelma yleishyödyllisten järjestöjen ja toimijoiden yhteistyöstä”. Kuin kuuta nousevaa olen odottanut jo useamman vuoden yhteydenottoa kaupungin suunnasta ja kutsua tulla keskustelemaan siitä, mikä järjestöjen rooli voisi olla kuntamme palvelutuotannossa.

Tämä ilo taisi loppua varsin lyhyeen, sillä päätöksissä lukee ”Asia jätettiin pöydälle”.

Vuosia on puhuttu siitä kuinka kolmannen sektorin työllä on yhä isompi merkitys yhteiskunnassa, kuinka kolmannen sektorin tulisi työllistää entistä enemmän ja kuinka kolmatta sektoria tulisi hyödyntää aiempaa enemmän. Mutta eiköhän meitä kuitenkin ole jo hyödynnetty niin etteivät voimat enää ainakaan nykyisillä resursseilla tahdo järjestöissä riittää.

Esimerkiksi Keski-Suomen Martat ry on kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia mm. antamalla kotitalousneuvontaa. Kursseillamme on vuosittain yli 2400 osallistujaa eri asiakasryhmistä. Suurimmat asiakasryhmät ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, maahanmuuttajat, vähävaraiset lapsiperheet sekä lapset ja nuoret. Näiden lisäksi järjestämme myös kaikille avoimia ruokakursseja sekä luentoja eri kotitalouden aloilta kuten talousasioista, puhtaanapidosta ja jäte- ja energia-asioista. Talousneuvonnassa suurimmat kohderyhmämme ovat olleet mm. Ilmasotakoulun alokasryhmät sekä pitkäaikaistyöttömät. Tästä työstä olemme saaneet paljon myönteistä palautetta, sillä kaupungin talous- ja velkaneuvonnan rahkeet eivät tällä hetkellä riitä juuri muuhun kuin velkaneuvontaan.

Tänä vuonna saamme kaupungin rahoitusta 1000e lasten pikkukokkitoimintaan, aiempina vuosina emme ole saaneet mitään. Muilta paikallisilta rahoittajilta kuten kunnilta, Keski-Suomen liitolta tai Ely-keskukselta emme myöskään ole rahoitusta saaneet, vaan joutuneet haalimaan toiminnallemme rahoituksen erilaisilla hankerahoilla ympäri maata. Toisin sanoen se mitä teemme keskisuomalaisten ihmisten hyvinvoinnin eteen, rahoitetaan jossain muualla. Tämän luulisi olevan jo kuntiakin houkutteleva ajatus, että jostain saataisiin lisäapuja palvelujen tuotantoon. Mutta ehkä asiaa ei ole kukaan ajatellut, tai sitten meitä järjestöjä pidetään edelleenkin ammattitaidottomina puuhastelijoina, joita ei kannata niin vakavasti ottaa.

Mielestäni ainakaan tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ei olisi varaa ylimielisyyteen, vaan osattava tehdä aitoa yhteistyötä. Yhteistyötä niin, että yhdessä pohdittaisiin millaista ammattitaitoa järjestöistä löytyy, millaisia hankkeita olisi järkevää toteuttaa ja mistä löytyisi rahoitusta ja millaisia palveluita järjestöt voisivat tuottaa, jotta seutumme saisi mahdollisimman suuren hyödyn kolmannen sektorin toiminnasta. Tällä hetkellä osa järjestöjen toiminnasta voikin olla puuhastelua, kun ei oikein tiedetä mitä meiltä odotettaisiin, mihin meitä tarvittaisiin ja mitä saisimme tehdä tässä tiukoin normein ja laein säädellyssä yhteiskunnassa. Mutta monessa järjestössä on todella ammattitaitoista väkeä töissä ja osaaminen sellainen voimavara, jota ei kannattaisi jättää käyttämättä. Emmehän me järjestöt ole uhka julkisen sektorin palvelutuotannolle, vaan tuhannet apukädet yhteisen hyvinvointimme toteuttamiseen.

Asuttuani Keski-Euroopassa useampia vuosia, huomasin miten hienosti järjestöpuoli voikaan toimia osana palvelutuotantoa. Monessa maassa järjestöjen taloudelliset resurssit ovat aivan toista luokkaa kuin meillä. Usein valtio ja kunnat rahoittavat toimintaa mittavastikin, siten että budjetista katsotaan suoraan isompi siivu järjestöille ja se jaetaan sen mukaan, mitä palveluita minkäkin järjestön kanssa on sovittu tuotettavaksi.

Itse olen työskennellyt sekä yksityisellä, julkisella, että kolmannella sektorilla ja oman kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että kolmas sektori on ollut noista kaikista kaikkein kustannustehokkain tapa tuottaa palveluita. Järjestöissä on totuttu pienillä panoksilla, mutta sitäkin suuremmalla tekemisen innolla tuottamaan vaikuttavaa tulosta.

Vielä kun saataisiin meillä Suomessakin tuota lainsäädäntöä vähän tolkullisemmalle kantille, niin järjestöjen olisi helpompi toimia. Englannissa opiskellessani sain tutustua yhteen heidän tapaansa edistää kansalaisten hyvinvointia. Kylmäkuljetusauto kiersi koulusta, virastosta ja yrityksestä toiseen keräämässä ruokaloista ylitse jääneen ruuan ja kuljetti ne jaettavaksi työttömien ruokalaan tai asunnottomien keskukseen. Mitä tehdään meillä? Ruoka kipataan biojätteeseen, kun lainsäädäntö estää sen syöttämisen edes possuille. Kyllä olisin niin iloinen jos meilläkin saataisiin tuo ketju toimimaan, kun samaan aikaan osa perheistä elää niukalla ravitsemuksella, josta on aivan varmasti korkeampi riski sairastua kuin tuosta hygieenisesti talteen kerätystä ruuasta. Missä haluamme oikeasti elää; holhousyhteiskunnassa vai hyvinvointiyhteiskunnassa?

Markkinoinnilla vauhtia elinkeinoelämään

Pitkään on peräänkuulutettu vastuullisia yrityksiä, joiden tulisi palkata lisää työntekijöitä ja joiden tulisi tuottaa Jyväskylälle entistä enemmän verotuloja. Vaan miten kaupunki itse edistää yritysten perustamista, kehittämistä, kilpailua, markkinointia ja sijoittumista seudulle?

Muutama vuosi sitten kun itse vielä olin elinkeinoyhtiön markkinointipäällikkönä, turhauduin siihen että koko markkinoinnin kenttä on kaupungissamme levällään ja toimenpiteet suhteellisen suunnittelemattomia ja näkymättömiä.

Vai muistaako joku kuulleensa vuosina 2008-2010 toteutetun  1,2 miljoonaa maksaneen Jyväskylän seudun vetovoimaohjelman saavutuksia? Millaisen soft landing centerin saimme ja kuinka paljon sille on ollut käyttöä, kuinka oppilaitosten ja liike-elämän välinen yhteistyö lisääntyi määrällisesti, entä laadullisesti jne. Tai tietääkö joku mikä on HTC?

Sauna from Finland:ista voidaan olla montaa mieltä, mutta sen tapaiset yritysten verkostoitumiset ja yhteismarkkinoinnin soisi tulevan muidenkin alojen saataville. Olisiko tässä elinkeinoyhtiölle se punainen lanka, sen lisäksi että pitäisi aktiivisesti yhteyttä yrityksiin ja olisi aidosti kiinnostunut mitä yrityksille kuuluu ja millaisia yrityspalveluita yrityksissä tarvittaisiin.

Jyväskylässä kuntamarkkinointia tekevät mm. kaupunki, Jykes,  Jykes kiinteistöt, Jyväskylä Innovation, Technopolis, yliopisto, Jamk ja monet  muut. Siinä mielessä Vetovoimaohjelma oli hyvä, että edes kolme-neljä eri toimijaa saatiin yhdessä toteuttamaan markkinointia, sen sijaan että jokainen puuhaa omiaan.

HTC (Human Tech Center Finland) – brändin luominen oli sekin hyvä yritys. Mutta kun tällainen brändi luodaan ensin työryhmässä, joissa edustajina ovat mm. nuo edellä mainitut julkiset tahot ja sen jälkeen yritysten tulisi lätkäistä se omaan markkinointimateriaaliinsa, jää hieno ajatus toteutuksessaan puolitiehen. Jos yrityksiltä olisi kysytty mitä he kansainvälisen markkinointinsa avuksi tarvitsisivat, voisi lopputulos olla ihan jotain muuta kuin mitä työryhmän ajatuksena oli. HTC sen sijaan on jo periaatteessa sellaisenaan valmis ja melko hyvä alusta kuntamarkkinoinnin kokoamiseen samaan portaaliin.

Kuntamarkkinoinnin osa-alueitahan ovat mm. elinkeino- ja yritysmarkkinointi, asukasmarkkinointi, rekrytointimarkkinointi, matkailumarkkinointi sekä kansainvälinen markkinointi.  Nyt näitä hoitavat jokainen taho omalla tavallaan ja markkinoinnillinen ilme sekä sanoma jäävät kovin hajanaiseksi ja ponnettomaksi.

Kuntamarkkinoinnin pitäisi mielestäni selkeämmin olla kaupungin hallussa. Toki sitä voisivat eri yhteistyötahot toteuttaa yhdessä yritysten kanssa, mutta markkinointia koordinoisi yksi taho. Kaupungin viestintäyksiköllä on täysi työ jo pelkästään viestinnässä ja tiedottamisessa, mutta markkinointiyksiköksi riittäisi pienempikin. Paljon parjatusta Lahdesta voisi käydä katsomassa vähän mallia miten kuntamarkkinointi tai oikeastaan seutumarkkinointi on siellä toteutettu, samoin Oulu kelpaisi mainiosti malliksi.

Imagohan meillä toistaiseksi ainakin ulospäin on kunnossa, mutta suurin haaveeni tällä saralla olisikin, että Jyväskylä vielä joskus voittaisi Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailut esimerkillisen yhteistyön vauhdittamana.

 

Teksti on julkaistu 15.10.2012 osoitteessa http://kokoomusjkl.blogspot.fi/2012/10/markkinoinnilla-vauhtia-elinkeinoelamaan.html

Kuka haluaa päivän karenssin sairauslomiin?

Luin lehdestä, että Kokoomus. No huh, onneksi ei kokoomuslaiset.

Haluaisin muistuttaa ihan ensiksi, että Jyväskylän Kokoomus ry:n aloite tai kannanotto ei tarkoita sitä, että kaikki jyväskyläläiset kokoomuslaiset olisivat tuon takana. Ensiksikin…kyseessä on vain yksi yhdistys niistä 9:stä yhdistyksestä, jotka Jyväskylässä ovat. Ja toiseksi, missään yhdistyksessä eivät kaikki jäsenet ole asioista samaa mieltä, eikä onneksi tarvitse, vaan meillä on vapaus ajatella asioista eri lailla!

Aloitteen mukaan ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton ja kaksi seuraavaa viikkoa sairauslomalla oleva palkansaaja saisi 80 prosenttia palkastaan. Kyse on samasta mallista, joka on käytössä Ruotsissa. Aloitteen mukaan palkansaajan ottaessa osan sairastumisen kustannuksista vastuulleen olisi työnantajalla paremmat mahdollisuudet palkata sijainen sairausloman ajaksi.

Minusta tuo sairaspäivien ei ratkaise varsinaista ongelmaa, eli työllistämistä. Eikä sillä ratkea työntekijöiden työssäviihtyvyyskään.  Pk -yrityksissä ei vain yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia palkata sairausloman ajalle ketään, vaan kyllä se kysyy muilta työntekijöitä ja etenkin johdolta joustavuutta. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun olen saanut yöllä tai aamulla työntekijältä viestin että olen sairaana ja se on tiennyt sitä, että omaa kelloa vain aiemmin soimaan ja työmaalle hoitamaan sen mitä pystyy ja tilanne vaatii.

No ehkä asiassa voisi ottaa huomioon esimerkiksi yritysten koon. On selvää että pienessä yrityksessä sairauslomat paikataan muiden venymisellä, mutta isoissa on jo paremmat mahdollisuudet palkata tekijä. Mutta veikkaanpa, että tällaisia himmeleitä rakentamalla yhteiskuntamme rahat eivät tästä ainakaan säästyisi. Tai jos malli olisi jotenkin otettava käyttöön, niin sitten vaikka sellaisena, että tuo 80% palkasta olisi voimassa jo ensimmäisestä sairaspäivästä lähtien. Tällä estettäisiin se, etteivät työntekijät raahaudu sairaana töihin tartuttamaan muita ja vielä asiakkaitakin, mutta toisaalta turha lusmuaminen jää, kun siitä joutuu itsekin kantamaan vastuuta.

Julkisella puolella tämä näyttäisi tulevan tarpeeseen, sillä tietääkö kukaan yritystä jossa työntekijöillä poissaoloja on 20-24 päivää vuodessa?  Vuonna 2011 Jyväskylän kaupungin SoTe-palveluissa näitä sairauslomapäiviä oli 20 päivää ja liikelaitoksista Altekilla 24 päivää*. Mutta tuo onkin sitten jo monimutkaisempi ongelma; henkilöstöjohtaminen ja organisaatiorakenne eivät ole koskaan olleet kaupungin organisaation parhaita puolia. Näin uskallan väittää itsekin Jyväskylän kaupunkikonsernin tytäryhtiössä työskennelleenä. Väliportaan pomoja ja päälliköitä tuppaa olemaan nykyään vähän joka organisaatiossa, paitsi pk-yrityksissä. Oman työurani aikana olen huomannut, että mitä enemmän työntekijöille antaa vapautta organisoida työtään, niin sen paremmin tuntuvat viihtyvän ja sen innovatiivisemmiksi ryhtyvät….onko sitten vain käynyt hyvä tuuri työntekijöiden suhteen!

Todellinen ongelma, eli pk-yritysten työllistämisvaikeudet eivät tuosta päivän sairausloman karenssista kummemmaksi tulisi. Suurin työllistämisen este on palkkakulut ja liian suuret palkkojen sivukulut. Seuraavaksi suurin taitaa olla työsuhteiden jäykkyys, eli suomeksi sanottuna irtisanomisen vaikeus, jos huomataan ettei työ suju tai taloustilanne käy hetkellisesti liian haastavaksi. Ja olisikohan sitä seuraava ongelma se, että harva yrittäjä tietää minkä organisaation puoleen missäkin ongelmassa voisi kääntyä, vai voisiko??

 

*) tieto löytyy Jyväskylän kaupungin tilinpäätöksestä sivuta 245. http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/52489_tilinpaatos_2011.pdf

Yhteisöllisyys luo turvallisuutta

Kolumni julkaistu Kukkulan Kaiku -lehdessä 2/2012

Rahaa riittää?

Enpäs voi kuin taivastella miten kaupunkimme rahoja käytetään. Ymmärrän toki, että me veronmaksajat haluamme vastinetta veroeuroillemme mutta löytyykö tosiaan joku, joka oli sitä mieltä että Orakkaan korttelileikkipuisto vaatii 100.000e saneerauksen?

Leikkipuisto oli ihan ok-kunnossa, keinut jokin aika sitten uusittu ja muutamia muita pieniä korjauksia olisi voinut ehkä tehdä. Mutta että puisto putsataan maantasalle keväällä ja valmista luvataan heinäkuun loppuun.  Ja millainen on näky elokuussa, kun paras puistoaika on ohi….kaikki on vielä kesken ja tulee näemmä olemaankin jonkun aikaa.

Eipä asia antanut rauhaa ja niinpä soitin ensin Altekille ja heti perään Kaupunkirakennepalveluihin. Kysyin syytä puiston remontille ja mahdollista kustannusarviota. No taustalta löytyi hieno periaatepäätös uusia puistot viimeistään 15-20 vuoden välein ja tietysti esim. Orakkaan puiston saneeraukselle oli olemassa rakennelautakunnan päätös. Mietityttää vain millä perusteilla tuo päätös on tehty. Onko kukaan oikeasti kysynyt alueen lapsilta mitä puistolle tulisi tehdä, saati käynyt katsomassa puiston kuntoa kriittisin silmin?

Onhan se toisaalta kiva, että puistosta löytyy kivetyt oleskelualueet, viimeisimmät laitteet, turvakaiteet ja sillat. Vaan olisivatko lapset mielummin kuitenkin leikkineet puistossa, jossa voi vapaasti uittaa tikkuja ja laivoja purossa, leikkiä piilosta pensaissa jne? Nyt puro on kivetty erilleen ja oleskelualueet tarkkaan rajattu ja kivetty ja joka toiminnolle on oma lokeronsa. Eikö yksi puisto olisi voinut olla enemmän luonnontilaisempi, kun vieressä on kuitenkin uusi Peukaloisen puisto ja Kotalammenkaan puistoon ei ole kohtuuton matka? Onko suunnittelun oltava näin hienoa ja mahtavaa, uskon että lapsille kelpaisi vähempikin ”suunnittelu”.

Mikäpä siinä jos rahaa olisi liiaksi asti ja projekti hoituisi aikataulussa niin, ettei puolta vuotta mene remonttiin.  Nyt kustannusarvio on n. 100 000 euroa ja rakennepalveluiden veikkaus oli, että yli menee. Ja aikataulusta ei oikein tullut selvyyttä, valmistuneeko vasta jouluksi…..syinä mm. suunnittelu, tarvikkeiden ja leikkivälineiden saatavuus, sillan ja turvakaiteiden tilaukset ym. Hmmm….mitenkähän onnistuisi tällaiselta yksityiseltä palveluntuottajalta tuollainen toimitusvarmuus? Ai että 40-hengen rippijuhliin tarjoilut 25.8.2012 klo 14, hintaan 22e/hlö. Jaa, no eipäs kuulkaas onnistukaan kun, tulkaapa 25.12.2012 klo 11 ja hinta olisi sitten sellaiset 2200e kun on näitä viivästyksiä vähän tullut!  Oijjoi….

Täältä pääsee katselemaan mitä muita puistoja on lähiaikoina tulossa saneerattavaksi ja arvelemaan mitkä voisivat olla kustannukset.

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/53848_LIITE_1.pdf

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on tärkeää ja hauskaa

Puolustusministeriön määritelmän mukaan vapaaehtoinen maanpuolustustyö on aatteellista kansalaistoimintaa, jolla lujitetaan kansalaisten maanpuolustustahtoa ja tuetaan sekä viranomaisten, että kansalaisten kykyä selviytyä eri turvallisuustilanteista. Näitä ovat rauhan aikana mm. suuronnettomuudet, laajat sähkökatkot tai pandemiat.     

Valmiuslain mukaan kuntien tulee valmiussuunnitelmissaan varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa. Valmiussuunnittelua johtaa kunnanjohtaja, joka myös sovittaa yhteen kunnan eri toimialojen tehtäviä. Tehtäviä riittää aivan varmasti kaikille ensiavusta muonitukseen ja psykososiaalisen avun antamiseen. Naisten Valmiusliiton alueneuvottelukunnat edistävät omilla alueillaan naisten kouluttautumismahdollisuuksia ja koulutettujen naisten varaamista esimerkiksi kuntien valmiusorganisaatioihin.

Naisten voimavarojen ja taitojen hyödyntäminen suunnitelmallisesti normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tukee yhteiskunnan valmiutta ja varautumiskykyä. Naisille on tarjolla useita mahdollisuuksia kouluttautua ja sitoutua naisille soveltuviin poikkeusolojen tehtävien suorittamiseen.

Itse olin juuri 3:n päivän Ilimatar 2012 harjoituksissa Rissalassa, Karjalan lennostossa. Osallistuin tällä kertaa Selviytyminen sähköttä -kurssille. Nytpä ovat selvillä Suomen sähköjärjestelmän eri osapuolet ja monitasoinen sähköjärjestelmämme ja osaan jopa laskea voimajohdon jännitetason eristelautasten määrästä J Sen lisäksi osaamme toki varautua sähköttömyyteen ennalta ja tarvittaessa ruuanlaitto sujuu vaikka trangialla ja aggregaatinkaan käyttö ei tuota vaikeuksia.

Näitä harjoituksia järjestetään 2 kertaa vuodessa eri varuskunnissa ja aiheina voi olla esimerkiksi kenttälääkintä, katuturvallisuus, maastotaidot, ilmapuolustus jne. Todella mielenkiintoisia, opettavaisia ja hauskoja ovat olleet, joten suosittelen aivan kaikille! Ja salaa toivon, että jossain vaiheessa ainakin kurssin tai parin käyminen tulisi pakolliseksi kaikille naisille, ellei sitten ole suorittanut vapaaehtoista palvelusta.

Lisätietoa näistä kursseista löytyy sivuilta http://www.naistenvalmiusliitto.fi/nasta.php ja 24.10. klo 18-19 on mahdollisuus tulla Marttakeskukseen (Yliopistonkatu 11) kuuntelemaan maksutonta luentoa aiheesta Kotitalouksien varautuminen sähköttömyyteen. Tavataan siellä!

Mansikat omalta maalta, Muuramesta mustikat

Niinpä tuli taas käytyä Muuramessa mustikassa, kuten niin monena vuonna.  Jos muuramelaisia moititaan siitä, että ottavat rusinat pullasta niin meidän perheessä otetaan sitten ainakin muutama ämpärillinen takaisin. Samalla kyllä tulee ihasteltua Muuratjärven maisemia (kun mökkiäkään ei siellä enää pariin vuoteen ole ollut) ja vihasteltua järkyttävää ihmisten aiheuttamaa liikennemelua.

Metsissä kypsyy vuosittain yli 500 miljoonaa kiloa marjoja, mutta niistä kerätään talteen vain kymmenkunta prosenttia. Luulisi terveellisen ja ilmaisen ruuan kelpaavan, eikä varmaan olisi pahitteeksi jos koululaisetkin keräisivät osan kouluruuastaan itse ja tutustuisivat samalla luontoon ja oppisivat arvostamaan suomalaista ruokaa.

Liian usein kouluissa tarjotaan maahantuotua ruokaa. Mitä lähempänä ruoka on valmistettu, sen tuoreempaa se on. Sitä helpommin tuottaja pystytään selvittämään ja pystytään hyödyntämään vuodenaikojen mukaista ruokaa. Samalla voidaan vaalia suomalaisia ja maakunnallisia ruokaperinteitä.

Suomessa on rikas ruokakulttuuri, jonka tulisi olla osa koulujen arkea. Se miten koulussa syödään ja ruoasta keskustellaan vaikuttaa ruoan arvostukseen.

Kuntapäättäjien tehtävä on taata riittävä rahoitus ja resurssit, jotta laadukkaan ja kotimaisen kouluruoan tarjoaminen on mahdollista. Kotimaiset elintarvikkeet ovat eettisesti ja ympäristön kannalta perusteltu valinta kouluruuaksi. Lähiruoan käyttö lisää myös seutumme taloudellista hyvinvointia, joten kyse ei ole pelkästään menoerästä.

Voitaisiinpa Jyväskylässäkin ottaa mallia Konneveden kunnasta, jossa lähiruokaa käytetään kouluruokailussa luontevasti ja järjestetään erilaisia teemakausia kouluruokailuun. Kouluruokaan on esimerkiksi Konnevedellä normaalisti käytetty noin 80 senttiä ateriaa kohden, mutta jo 20 sentin lisäyksellä on saatu listalle reilusti lähiruokaa lihasta alkaen (käytetyintä lähiruokaa ovat yleensä marjat, juurekset ja leivonnaiset).

Ja tämän lähiruuan käytön takaa Konneveden kunnanvaltuuston noin kymmenen vuotta sitten allekirjoittama suositus, jonka mukaan lähiruokaa suositaan kaikissa kunnan keittiöissä. Olisipa hienoa saada tällainen aikaan myös Jyväskylässä!

Lauantaiaamun torikahvit

Sää todella suosi torikahvittelijoita! Meitä oli pieni, mutta tehokas joukko; Arja,  Antti, Kati, Pauliina ja Taija. Ja mielialakin ihmisillä tuntui olevan sään kanssa samoilla linjoilla. Kiitosta kotikaupunkimme sai kauneudestaan ja kirjastoverkosta, mutta toki moitteitakin mm. Anderssonin altaasta, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien toiminnan rahoituksesta, sekä hammashoitojonoista ja tuhlailevista virkamiehistään....hmmm...olisikohan valtuutetuillakin tuossa oma osansa....

Positiiviselta päivän saldo kuitenkin vaikutti ja ei kun torilta valmistautumaan illan rapujuhliin!

Matkailu avartaa

Nyt on kesälomamatkat Tanskaan ja Poriin tehty. Jos olisin saanut päättää, niin Tanskasta olisin tuonut tuliaisiksi ns. ”Tanskan mallin” helpottamaan nuorisotyöttömyyttä ja Porista Jazzit helpottamaan kaupunkimme taloutta.

Tanskan mallissa ajatuksena on pitää työnantajan työllistämiskynnys matalana, kun irtisanominen on helpompaa ja työllistämisen sivukulut pienet. Mallissa on oleellista sekin, että työntekijän kynnys kieltäytyä töistä tai tarjotuista työllistymistä edistävistä toimista on korkea, koska kieltäytyminen todella vaikuttaa tuen saamiseen. Työntekijän kannaltakaan malli ei ole huono, sillä irtisanottaessa työntekijä pääsee korkean työttömyysturvan piiriin ja aktiivisuus säilyy, kun uusiin töihin on helpompi päästä ja tarjottuihin töihin taikka koulutuksiin tartuttava.

Ihan sellaisenaan Tanskan mallin siirtäminen Suomeen ei taitaisi onnistua, sillä mallin toteuttaminen tulisi aivan liian kalliiksi, kun työttömiä on meillä niin paljon ja toisaalta myöskin välimatkat pitkät ajatellen työllistymistä toiselle paikkakunnalle. Mutta jospa tätä voitaisiin kokeilla nuorisotyöttömyyden alentamiseen. Ainakin itse näin työnantajan edustajana ajattelisin, että helpommin ottaisin nuoren töihin pienemmällä riskillä ja kun vielä molemmat tietäisimme, että töitä on tehtävä ja asenteen oltava oikea, jotta töitä jatkossakin riittää. 

Jazzit tuovat Porin talousalueelle yli 37 miljoonaa euroa. Vertauksen vuoksi mm-rallit taitavat tuoda Jyväskylän seudulle n. kuutisentoista miljoonaa ja vievät veronmaksajilta tänä vuonna ainakin sen kaupungin 260 000 € ja päälle Jykesit, Kongressikeskukset, Keski-Suomen liitot ym. Ja kieltämättä tapahtumanakin ottaisin monestakin syystä mielummin jazzit kuin rallin, vaikka maakuntamme vahvaa ralliseutua onkin. Onhan meillä Jyväskylän kesä, vaikka lajissaan onkin aika eri tyyppinen tapahtuma. Jospa ensi kesänä itsekin olisin paremmin noihin aikoihin maisemissa, jotta ehtisin monipuolisemmin tutustua tarjontaan.

Kesäkirpparilla

Olipas mukava päivä kesäkirppiksellä. Jotenkin etukäteen tuntuu kauhean vaivalloiselta siivoilla kaapit turhasta tavarasta, pestä ja silittää korikaupalla vaatteita ja viikata niistä nättejä nippuja. Mutta....sitten kun pääsee kirpparille ja saa nyssäkät tyhjennettyä pöytään tai viltille,  kirpparin riemu muistuu taas mieleen. Samanhenkisiä ihmisiä myymässä, sekä ostamassa ja mikä mielihyvä kun yksikin tavara löytää uuden omistajan! Puolet hauskuudesta on jutustelussa ja siinä, kun huomaa jonkun itselleen tarpeettomaksi käyneen tavaran tuntuvan toisesta suoranaiselta löydöltä.

Kyllä sitä taas kerran sen tavaramäärän keskellä vannoi, että tästä lähtien olen entistä tarkempi sen suhteen, että kun yksi tavara tulee taloon, niin yksi lähtee. Vaikka eipä tuo vielä oikeasti ole muuta kuin oman kodin siisteyttä edistävä juttu.

Hyllyjä siivoillessani käteeni osui myös kirjanen jota olen ollut toimittamassa (JAPA ry 2006) ja kirjoittanut siihen artikkelin otsikolla Taloudellinen kestävä kehitys kotitalouden näkökulmasta. Siis miten minä olen voinut unohtaa jo tuohon kirjoittamani  yksinkertaisen "viisauden"! "Osta se mitä ilman et tule toimeen, älä sitä mitä tarvitset". Kunpa se menisi edes noin, vaan  ehkä tuohon joutuisi lisäämään, että älä ainakaan osta sitä mitä vain haluat. Sillä kun aidosti pysähtyy miettimään, niin aika vähän on sellaista mitä tällainen keski-ikäinen nainen enää tarvitsisi (siis kosmetikka ja ihmeitä lupaavat voiteethan eivät lukeudu näihin) kun kaikkea jo on ylenmäärin.

Artikkelin loppuun olin listannut Kotitalouden kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteineen ja se täytyy kyllä ilokseni todeta, että aika monta kohtaa sain ruksia ekologisen- ja taloudellisen kestävyyden kohdalta, mutta onneksi jotain myös sosiaalisen kestävyyden sarakkeista. Ja kun tämän päivän kirpparisaldoa miettii, niin pisteitä taitaa kertyä joka sarakkeeseen.

Omatunto hieman keveämpänä saan käydä nukkumaan ja huomenna lupaan ainakin puolen numeron verran pienentää hiilijalanjälkeäni. Liikun vain juosten tai rullaillen, vaikka olisi kuinka tuskastuttava olo, en viilennä taloamme ja ruuanlaitonkin koitan hoitaa mahdollismman vähillä energioilla (sekä kcal, että kW) ja sehän on nyt kesäaikaan helppoa, kun on raikkaita ja tuoreita vihanneksia. Jos kiinnostuit omasta hiilijalanjäljestäsi, niin tuoltapa http://ilmastodieetti.fi/Ilmastolaskuri.html pääset yhteen testiin (näitähän on lukuisia ja kaikki mittaavat hieman eri asioita ja eri painotuksilla), jossa voit testailla eri vaihtoehtojen vaikutuksen jalanjälkeesi.

Kampanjapäivä aamutorilla

Ja nyt on sitten "virallisesti" aloitettu myös kampanjointi. Olimme aamutorilla jakamassa kahvilippuja ja jututtamassa ihmisiä Ollin, Sannan, Arjan ja Marjon kanssa. Sää oli pilvinen ja viileä ja ehkäpä siksi kahvi ja tee maistuivatkin.

Aika kului nopeasti kuunnellen mielenkiitoisia kokemuksia ja näkemyksiä politiikasta noin yleensäkin, mutta paljon huolta kaupungin taloudellisesta tilasta ja ihmettelyä palvelujen järjestämisestä. Perinteistä narinaa en palvelujen riittävyydestä kuullut. Vaan ihmettelyä siitä kuinka kaupungin rahat riittävät välillä esimerkiksi ylitehokkaaseenkin vammaispalveluun, jossa unohdetaan ihmisen omat toiveet ja kyvyt, kun toteutetaan vain tehokasta laitoshoitoa kysymättä haluaisiko asukas esim. laittaa ruokaa, siivota tai osallistua päivittäisiin askareisiin. Tämä johtaa tarpeettomuuden tunteeseen ja oma-aloitteisuuden vähenemiseen. Onneksi ratkaisu oli löytynyt muuttamalla omaan kotiin ja vireys ja elämän ilo palasivat tämän reippaan nuoren naisen elämään.

Mielessä kävivät taas kokoomuksen perusarvot; miten tärkeää on, että ihminen saa itse valita minkälaista elämää elää ja pyrkiä eri tavoin löytämään paikkansa työssä ja elämässä.

Nyt se on sitten virallisesti avattu, eli kuntavaalikampanja 2012. Kiitokset ystävät tuesta, avusta, naurusta ja hyvästä ruuasta ja juomasta.....jos tämä näin hauskaa on, niin mikä ettei!