Kaksi
kolmasosaa suomalaiskuluttajista haluaa syödä kotimaista ruokaa ja tarkistaa
ruuan alkuperän, niin teen minäkin. Enkä olisi tarvinnut tästä edes muistutukseksi
lomareissulla salaatista sairastumista.
Suomalaisen
ruuan menekkiä ovat viime kuukausina entisestään lisänneet pakotetuotteet.
Putin-juusto vietiin kaupoista lähes käsistä, samoin kävi suolattoman voin ja erään
sulatejuustonkin myynti ylti monin paikoin hetkessä lähes samaan myyntiin kuin
normaalisti koko vuoden aikana. Täytyy takana olla muutakin kuin vain edullinen
hinta, sillä kuka kumma pystyy ja jaksaa vetää kermajuustoa napaansa
kilokaupalla. Tietysti olisi tuotannon ja elintarviketeollisuudenkin kannalta
mielekkäämpää, että kulutus jakautuisi tasaisemmin, mutta hyvä asiahan tämä
taisi kuitenkin olla, että kansallistuntomme ja suomalaisen ruuan kulutus nousi
Venäjän pakotteiden ansiosta. Jospa muutos kulutustottumuksissa olisi
pysyvämpää. Ehkäpä myös
suomalaisten sosiaalisuus ainakin hetkeksi lisääntyi, kun tuikituntemattoman
asiakkaan kanssa uskaltauduttiin yhdessä etsimään sitä hyllyä missä Putin-juustot
sijaitsevat, tai ainakin olisi pitänyt sijaita ja voivoteltiin juustojen
loppumista.
Lähiruokaan kun
saataisiin vielä samanlainen innostus aikaan. Lisäisihän lähiruuan käyttö myös
seutumme taloudellista hyvinvointia ja mitä lähempänä ruoka on tuotettu ja
valmistettu, sitä tuoreempaa se on ja sitä helpommin on selvitettävissä myös
tuotteen alkuperä. Jotenkin ainakin minua lämmittäisi myös ajatus ruokahuoltomme
varmuuden lisääntymisestä.
Suomalaista
keittiötä kuvastavat puhtaat ja selkeät maut, tuoksut ja värit. Ruokakulttuurillemme
on erityisen ominaista luonnonläheisyys. Makunautintomme perustuvat pitkälti
vuodenaikojen mukaan vaihteleviin tuoreisiin ja puhtaisiin raaka-aineisiin.
Niinpä nyt lokakuussa ajankohtaisia ovat mm. suppilovahvero, puolukka, lammas,
kaali, hirvi, poro ja lihattoman lokakuun viettäjät voivat iloita syyskalastuksen
parhaasta ajasta ravintoparvien ollessa ahkerasti liikkeillä.
Kyllä minä mieleni
niin hyvitin, kun huomasin miten sieniä ja marjoja arvostettiin Floridassa.
Siellä ihmiset tuntuivat olevan aivan haltioissaan siitä, että ruoka tosiaan
tulee luonnosta. Ovat valmiita maksamaan noin 20 pensasmustikkaa sisältävästä
rasiasta neljä dollaria! Suomessa emme itse aina näe ruokamme arvoa, emmekä
sitä, että puhdas maa, ilma ja vesi ovat yhä suomalaisen ruoantuotannon
lähtökohtia.
Kyllä on ihana
tunne, kun voi turvallisin mielin poimia oman ruokakauppansa hyllyltä haluamansa
tuotteet. Tosin usein pohdiskelen millaista olisi jos maahamme rantautuisivat
myös ulkomaiset marketit, löytyisikö niistä tuotteita joilla voisi helpommin
virittäytyä takaisin makumatkojen tunnelmiin. Mitäpä jos vielä ateriaa
täydentämään löytyisi meille ei-oluenjuojillekin ruokajuomaksi vaikkapa pullo
hyvää viiniä. Sitä odotellessa taidan kiehauttaa jo syksyn ensimmäiset glögit
oman pihan mustaherukkamehusta.
(Kolumni julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä 25.10.2014)
