maanantai 6. marraskuuta 2017

Siitä puhe mistä puute


Rahasta puhumisen on sanottu olevan suomalaisille vaikeaa. Äkkiseltään voisi siis päätellä perisuomalaisen sanonnan perusteella, että rahasta ei ole puute. Toisaalta kuitenkin maksuhäiriömerkinnät ovat ennätyslukemissa ja kotitalouksien säästämisaste on laskussa. Vaikkakin säästämisasteen lasku johtuu pääasiassa kulutusmenojen kasvusta, on se kuitenkin ollut negatiivinen jo useita vuosia.

Kotitaloudet siis kuluttavat enemmän kuin tienaavat. Velkaantuminen on lisääntynyt erityisesti asumiseen liittyvien lainojen kautta, mutta myös turvautuminen kulutusluottoihin on yleistynyt. Kulutusluotot aiheuttavat eniten maksuhäiriöitä.

Olisiko jo aika alkaa puhua rahasta, että edes seuraava sukupolvi olisi tiedostavampi ja puhuisi avoimemmin raha-asioistaan. Meidän perheessä rahasta puhutaan myös lasten ja ystävien kanssa, en ole koskaan kokenut asiaa hankalana. Tosin luulen asenteeni olevan peräisin lapsuuden kodistani. Rahasta, sen tienaamisesta, käytöstä ja sijoittamisestakin on luontevaa keskustella perheessä esimerkiksi kaupassa käynnin, ruokailun tai kotiin tehtävien hankintojen kautta.

Vaikka naisten osuus maksuhäiriöisistä on pienempi, on silti huolestuttavaa kuinka moni nainen ei tiedä omia tulojaan tai menojaan ja jättää rahatalouden hoidon miehen vastuulle. En toivo omien tyttärieni oppivan tällaista käytösmallia, sillä oman talouden hallinta antaa myös itsevarmuutta ja mahdollisuuden tehdä itsenäisempiä valintoja eri elämäntilanteissa. Myönnän, että olen tyttärilleni toistanut myös äidiltäni oppimaa viisautta siitä, että oppineella naisella on omaisuus mukanaan. 

Vaan omaisuuspa onkin sitten jo sellainen asia mistä suomalainen ei puhu, vaikka vuolaasti vielä kertoo kuinka paljon onnistui alennusmyynnissä säästämään tai miten hyvät autokaupat tuli tehtyä. Kulutusmenoissa säästäminen ja vielä rahan säästäminen tilille on kohtuullisen hyväksyttävä puheenaihe. Vaan sitten kun puhutaan sijoittamisesta, se onkin jo jotain pröystäilevää ja hankalasti ymmärrettävää herrojen huvia. Onneksi viime vuosina on jo saanut lukea lehdistä mm. nuorista asuntosijoittajista, jotka avoimesti kertovat kuinka aloittivat nollasta varallisuuden kartuttamisen, millaisia riskejä ottivat ja miten haaveissa siintää aikaisemmat eläkepäivät tai edes turvattu vanhuus, eläkkeisiin kun ei edes nelikymppisetkään enää juuri luota.

Aivan lähiaikoina naisten varallisuus tulee ylittämään miesten varallisuuden, kun suurten ikäluokkien naiset perivät aviomiestensä omaisuuden. Naisten olisi siis korkea aika herätä hoitamaan raha-asioitaan ja pohtimaan säästämisen sijaan myös sijoittamista. Ja ei siinä ei ole mitään rikollista eikä hävettävää, vaan se kertoo järkevästä suhtautumisesta rahaan ja oman talouden turvaamiseen.

Toki sijoittaminen vaatii enemmän vaivaa kuin sukanvarteen tai miinuskorkoiselle tilille säästäminen, mutta asioihin perehtyminen ja uuden oppiminen voi olla myös hauskaa. Eri sijoitusvaihtoehtojen ja etenkään kulujen vertailu ei ole aivan yksinkertaista ja epäonnistumisiakin tulee, mutta mikään taloustieteen nero ei tarvitse olla kohtuullisesti pärjätäkseen. Eikä sijoittaminen vaadi mahdottomia rahavaroja, jo muutamalla kympillä kuussa pääsee hyvin vauhtiin. Ja kun muistaa vielä, että sijoitettu euro tänään on arvokkaampi kuin euro huomenna, on jo kiihdytyskaistalla.

Aivan, sijoittaminen ei aina ole mahdollista, mutta läheltä olen nähnyt myös sen kuinka pienistäkin tuloista yksi pystyy säästämään ja joku toinen ei. Tai kuinka yksi ostaa kulutusluotolla ja toinen säästää ja ehkä sijoittaakin, saadakseen tavoitteensa aikanaan toteutumaan. Jos oman talouden hoito ei ota onnistuakseen, apua on kyllä saatavilla kun sitä vain uskaltaa ja osaa kysyä. Näitä teemoja kun tuntuu nykyään olevan, niin mitenköhän olisi maksuhäiriötön marraskuu.
 
Kirjoitus on julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä 28.10.2017.