sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Suomalainen ruoka – olet sen arvoinen!


Kaksi kolmasosaa suomalaiskuluttajista haluaa syödä kotimaista ruokaa ja tarkistaa ruuan alkuperän, niin teen minäkin. Enkä olisi tarvinnut tästä edes muistutukseksi lomareissulla salaatista sairastumista.

Suomalaisen ruuan menekkiä ovat viime kuukausina entisestään lisänneet pakotetuotteet. Putin-juusto vietiin kaupoista lähes käsistä, samoin kävi suolattoman voin ja erään sulatejuustonkin myynti ylti monin paikoin hetkessä lähes samaan myyntiin kuin normaalisti koko vuoden aikana. Täytyy takana olla muutakin kuin vain edullinen hinta, sillä kuka kumma pystyy ja jaksaa vetää kermajuustoa napaansa kilokaupalla. Tietysti olisi tuotannon ja elintarviketeollisuudenkin kannalta mielekkäämpää, että kulutus jakautuisi tasaisemmin, mutta hyvä asiahan tämä taisi kuitenkin olla, että kansallistuntomme ja suomalaisen ruuan kulutus nousi Venäjän pakotteiden ansiosta. Jospa muutos kulutustottumuksissa olisi pysyvämpää. Ehkäpä myös suomalaisten sosiaalisuus ainakin hetkeksi lisääntyi, kun tuikituntemattoman asiakkaan kanssa uskaltauduttiin yhdessä etsimään sitä hyllyä missä Putin-juustot sijaitsevat, tai ainakin olisi pitänyt sijaita ja voivoteltiin juustojen loppumista.

Lähiruokaan kun saataisiin vielä samanlainen innostus aikaan. Lisäisihän lähiruuan käyttö myös seutumme taloudellista hyvinvointia ja mitä lähempänä ruoka on tuotettu ja valmistettu, sitä tuoreempaa se on ja sitä helpommin on selvitettävissä myös tuotteen alkuperä. Jotenkin ainakin minua lämmittäisi myös ajatus ruokahuoltomme varmuuden lisääntymisestä.

Suomalaista keittiötä kuvastavat puhtaat ja selkeät maut, tuoksut ja värit. Ruokakulttuurillemme on erityisen ominaista luonnonläheisyys. Makunautintomme perustuvat pitkälti vuodenaikojen mukaan vaihteleviin tuoreisiin ja puhtaisiin raaka-aineisiin. Niinpä nyt lokakuussa ajankohtaisia ovat mm. suppilovahvero, puolukka, lammas, kaali, hirvi, poro ja lihattoman lokakuun viettäjät voivat iloita syyskalastuksen parhaasta ajasta ravintoparvien ollessa ahkerasti liikkeillä.

Kyllä minä mieleni niin hyvitin, kun huomasin miten sieniä ja marjoja arvostettiin Floridassa. Siellä ihmiset tuntuivat olevan aivan haltioissaan siitä, että ruoka tosiaan tulee luonnosta. Ovat valmiita maksamaan noin 20 pensasmustikkaa sisältävästä rasiasta neljä dollaria! Suomessa emme itse aina näe ruokamme arvoa, emmekä sitä, että puhdas maa, ilma ja vesi ovat yhä suomalaisen ruoantuotannon lähtökohtia.

Kyllä on ihana tunne, kun voi turvallisin mielin poimia oman ruokakauppansa hyllyltä haluamansa tuotteet. Tosin usein pohdiskelen millaista olisi jos maahamme rantautuisivat myös ulkomaiset marketit, löytyisikö niistä tuotteita joilla voisi helpommin virittäytyä takaisin makumatkojen tunnelmiin. Mitäpä jos vielä ateriaa täydentämään löytyisi meille ei-oluenjuojillekin ruokajuomaksi vaikkapa pullo hyvää viiniä. Sitä odotellessa taidan kiehauttaa jo syksyn ensimmäiset glögit oman pihan mustaherukkamehusta.
 
(Kolumni julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä 25.10.2014)