Rahaa riittää?

Enpäs voi kuin taivastella miten kaupunkimme rahoja käytetään. Ymmärrän toki, että me veronmaksajat haluamme vastinetta veroeuroillemme mutta löytyykö tosiaan joku, joka oli sitä mieltä että Orakkaan korttelileikkipuisto vaatii 100.000e saneerauksen?

Leikkipuisto oli ihan ok-kunnossa, keinut jokin aika sitten uusittu ja muutamia muita pieniä korjauksia olisi voinut ehkä tehdä. Mutta että puisto putsataan maantasalle keväällä ja valmista luvataan heinäkuun loppuun.  Ja millainen on näky elokuussa, kun paras puistoaika on ohi….kaikki on vielä kesken ja tulee näemmä olemaankin jonkun aikaa.

Eipä asia antanut rauhaa ja niinpä soitin ensin Altekille ja heti perään Kaupunkirakennepalveluihin. Kysyin syytä puiston remontille ja mahdollista kustannusarviota. No taustalta löytyi hieno periaatepäätös uusia puistot viimeistään 15-20 vuoden välein ja tietysti esim. Orakkaan puiston saneeraukselle oli olemassa rakennelautakunnan päätös. Mietityttää vain millä perusteilla tuo päätös on tehty. Onko kukaan oikeasti kysynyt alueen lapsilta mitä puistolle tulisi tehdä, saati käynyt katsomassa puiston kuntoa kriittisin silmin?

Onhan se toisaalta kiva, että puistosta löytyy kivetyt oleskelualueet, viimeisimmät laitteet, turvakaiteet ja sillat. Vaan olisivatko lapset mielummin kuitenkin leikkineet puistossa, jossa voi vapaasti uittaa tikkuja ja laivoja purossa, leikkiä piilosta pensaissa jne? Nyt puro on kivetty erilleen ja oleskelualueet tarkkaan rajattu ja kivetty ja joka toiminnolle on oma lokeronsa. Eikö yksi puisto olisi voinut olla enemmän luonnontilaisempi, kun vieressä on kuitenkin uusi Peukaloisen puisto ja Kotalammenkaan puistoon ei ole kohtuuton matka? Onko suunnittelun oltava näin hienoa ja mahtavaa, uskon että lapsille kelpaisi vähempikin ”suunnittelu”.

Mikäpä siinä jos rahaa olisi liiaksi asti ja projekti hoituisi aikataulussa niin, ettei puolta vuotta mene remonttiin.  Nyt kustannusarvio on n. 100 000 euroa ja rakennepalveluiden veikkaus oli, että yli menee. Ja aikataulusta ei oikein tullut selvyyttä, valmistuneeko vasta jouluksi…..syinä mm. suunnittelu, tarvikkeiden ja leikkivälineiden saatavuus, sillan ja turvakaiteiden tilaukset ym. Hmmm….mitenkähän onnistuisi tällaiselta yksityiseltä palveluntuottajalta tuollainen toimitusvarmuus? Ai että 40-hengen rippijuhliin tarjoilut 25.8.2012 klo 14, hintaan 22e/hlö. Jaa, no eipäs kuulkaas onnistukaan kun, tulkaapa 25.12.2012 klo 11 ja hinta olisi sitten sellaiset 2200e kun on näitä viivästyksiä vähän tullut!  Oijjoi….

Täältä pääsee katselemaan mitä muita puistoja on lähiaikoina tulossa saneerattavaksi ja arvelemaan mitkä voisivat olla kustannukset.

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/53848_LIITE_1.pdf

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on tärkeää ja hauskaa

Puolustusministeriön määritelmän mukaan vapaaehtoinen maanpuolustustyö on aatteellista kansalaistoimintaa, jolla lujitetaan kansalaisten maanpuolustustahtoa ja tuetaan sekä viranomaisten, että kansalaisten kykyä selviytyä eri turvallisuustilanteista. Näitä ovat rauhan aikana mm. suuronnettomuudet, laajat sähkökatkot tai pandemiat.     

Valmiuslain mukaan kuntien tulee valmiussuunnitelmissaan varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa. Valmiussuunnittelua johtaa kunnanjohtaja, joka myös sovittaa yhteen kunnan eri toimialojen tehtäviä. Tehtäviä riittää aivan varmasti kaikille ensiavusta muonitukseen ja psykososiaalisen avun antamiseen. Naisten Valmiusliiton alueneuvottelukunnat edistävät omilla alueillaan naisten kouluttautumismahdollisuuksia ja koulutettujen naisten varaamista esimerkiksi kuntien valmiusorganisaatioihin.

Naisten voimavarojen ja taitojen hyödyntäminen suunnitelmallisesti normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tukee yhteiskunnan valmiutta ja varautumiskykyä. Naisille on tarjolla useita mahdollisuuksia kouluttautua ja sitoutua naisille soveltuviin poikkeusolojen tehtävien suorittamiseen.

Itse olin juuri 3:n päivän Ilimatar 2012 harjoituksissa Rissalassa, Karjalan lennostossa. Osallistuin tällä kertaa Selviytyminen sähköttä -kurssille. Nytpä ovat selvillä Suomen sähköjärjestelmän eri osapuolet ja monitasoinen sähköjärjestelmämme ja osaan jopa laskea voimajohdon jännitetason eristelautasten määrästä J Sen lisäksi osaamme toki varautua sähköttömyyteen ennalta ja tarvittaessa ruuanlaitto sujuu vaikka trangialla ja aggregaatinkaan käyttö ei tuota vaikeuksia.

Näitä harjoituksia järjestetään 2 kertaa vuodessa eri varuskunnissa ja aiheina voi olla esimerkiksi kenttälääkintä, katuturvallisuus, maastotaidot, ilmapuolustus jne. Todella mielenkiintoisia, opettavaisia ja hauskoja ovat olleet, joten suosittelen aivan kaikille! Ja salaa toivon, että jossain vaiheessa ainakin kurssin tai parin käyminen tulisi pakolliseksi kaikille naisille, ellei sitten ole suorittanut vapaaehtoista palvelusta.

Lisätietoa näistä kursseista löytyy sivuilta http://www.naistenvalmiusliitto.fi/nasta.php ja 24.10. klo 18-19 on mahdollisuus tulla Marttakeskukseen (Yliopistonkatu 11) kuuntelemaan maksutonta luentoa aiheesta Kotitalouksien varautuminen sähköttömyyteen. Tavataan siellä!

Mansikat omalta maalta, Muuramesta mustikat

Niinpä tuli taas käytyä Muuramessa mustikassa, kuten niin monena vuonna.  Jos muuramelaisia moititaan siitä, että ottavat rusinat pullasta niin meidän perheessä otetaan sitten ainakin muutama ämpärillinen takaisin. Samalla kyllä tulee ihasteltua Muuratjärven maisemia (kun mökkiäkään ei siellä enää pariin vuoteen ole ollut) ja vihasteltua järkyttävää ihmisten aiheuttamaa liikennemelua.

Metsissä kypsyy vuosittain yli 500 miljoonaa kiloa marjoja, mutta niistä kerätään talteen vain kymmenkunta prosenttia. Luulisi terveellisen ja ilmaisen ruuan kelpaavan, eikä varmaan olisi pahitteeksi jos koululaisetkin keräisivät osan kouluruuastaan itse ja tutustuisivat samalla luontoon ja oppisivat arvostamaan suomalaista ruokaa.

Liian usein kouluissa tarjotaan maahantuotua ruokaa. Mitä lähempänä ruoka on valmistettu, sen tuoreempaa se on. Sitä helpommin tuottaja pystytään selvittämään ja pystytään hyödyntämään vuodenaikojen mukaista ruokaa. Samalla voidaan vaalia suomalaisia ja maakunnallisia ruokaperinteitä.

Suomessa on rikas ruokakulttuuri, jonka tulisi olla osa koulujen arkea. Se miten koulussa syödään ja ruoasta keskustellaan vaikuttaa ruoan arvostukseen.

Kuntapäättäjien tehtävä on taata riittävä rahoitus ja resurssit, jotta laadukkaan ja kotimaisen kouluruoan tarjoaminen on mahdollista. Kotimaiset elintarvikkeet ovat eettisesti ja ympäristön kannalta perusteltu valinta kouluruuaksi. Lähiruoan käyttö lisää myös seutumme taloudellista hyvinvointia, joten kyse ei ole pelkästään menoerästä.

Voitaisiinpa Jyväskylässäkin ottaa mallia Konneveden kunnasta, jossa lähiruokaa käytetään kouluruokailussa luontevasti ja järjestetään erilaisia teemakausia kouluruokailuun. Kouluruokaan on esimerkiksi Konnevedellä normaalisti käytetty noin 80 senttiä ateriaa kohden, mutta jo 20 sentin lisäyksellä on saatu listalle reilusti lähiruokaa lihasta alkaen (käytetyintä lähiruokaa ovat yleensä marjat, juurekset ja leivonnaiset).

Ja tämän lähiruuan käytön takaa Konneveden kunnanvaltuuston noin kymmenen vuotta sitten allekirjoittama suositus, jonka mukaan lähiruokaa suositaan kaikissa kunnan keittiöissä. Olisipa hienoa saada tällainen aikaan myös Jyväskylässä!