maanantai 27. maaliskuuta 2017

Talous tasapainossa, vihdoinkin!



Nyt se on virallista ja julkista; Kaupungin talous on vihdoin tasapainossa.
Vuosikate kattaa poistot, lainakanta pieneni 9,2 miljoonaa euroa ja tilinpäätös on 4,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Talouden tasapaino saavutettiin asetetun tavoitteen mukaisesti vuonna 2017. Aivan mahtava tunne!
Yhtä asiaa kovasti toivon. Että äänestäjät ymmärtäisivät äänestää ehdokasta joka ei lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Puolessa vuodessa hyvä tulos on romutettu jos sille tielle lähdetään. Ja sitten ollaankin taas jo veronkorotuspuheissa ja –puuhissa. Vaan kun ainakin keskiluokka alkaa olla jo aika väsynyt maksamaan jatkuvasti nousevia veroja ja maksuja. Jos verotus tästä vielä kiristyy, niin eipä juuri ole enää mieltä raahautua töihin ja ahertaa julkisten palveluiden eteen.
Yhteiskunnan on päätöksillään tehtävä työnteosta ja yrittämisestä kannattavaa ja luotava uskoa siihen, että verojen maksaminen kannattaa. Kustannukset on saatava kuriin ja toiminta tehokkaammaksi. Julkinen sektori ei voi olla enää pohjaton kaivo jonne verorahat uppoavat.
Minulla on tunne, että kaupunkimme toimialajohtajat ovat hiljalleen oivaltamassa tämän. Oivaltamassa, että kuntapuolellekin voidaan ottaa oppia yksityiseltä sektorilta mm. siinä, että budjetissa on pysyttävä. Ja jos näyttää siltä, että jollain kustannuspaikalla budjetti ylittyy, on tilannetta syytä tasapainottaa jonkun toisen kustannuspaikan kohdalla, saman toimialan sisällä. Aiemmin on budjetit ylittyneet joillakin aloilla toistuvasti ja kenties luotettu siihen, että kyllä tarvittavat rahat aina jostain kaivetaan, jos ei muuten niin veroja korottamalla.
Muutama murhe tilinpäätöksestä kyllä löytyy ja yksi on kaupungin henkilöstömäärä. Olemme valtuustossa linjanneet, että henkilöstömäärän tulisi olla reippaasti laskeva, näin ei kuitenkaan ole käynyt. Vuonna 2016 henkilötyövuosia oli 6947, eli enemmän kuin edellisenä vuotena. Edelleen keskiportaan johtoa on liikaa. Enkä haluaisi uskoa, että nykypäivän esimiehille on edelleen tärkeää se, montako alaista voi ilmoittaa johtavansa.


Toinen murhe on valtava sairauspoissaolojen määrä. Keskimäärin kaupungin työntekijöillä on sairauspoissaoloja 17,7 päivää vuodessa/työntekijä. Yksityisellä sektorilla päiviä on lähes puolet vähemmän. Jokainen sairauspoissaolopäivä maksaa keskimäärin 350 euroa. Jos jokainen työntekijä olisi sairauslomilla "vain"10 päivää vuodessa, säästäisi kaupunki 18,7 miljoonaa euroa. Tällä rahalla voisimme lyhentää lainoja, alentaa veroprosenttia tai tarjota veronmaksajille parempia palveluja. Olen pohtinut usein onko julkisella sektorilla töissä sairaampaa väkeä, tai onko helpompaa olla isosta joukosta poissa, kun kenties joku muu tekee sillä aikaa työt, vai onko johtamisessa ongelmia. Ehkäpä näitä kaikkia.
Mutta kaikkiaan on oltava tyytyväinen siitä, että kaupunkimme talouden suunta on nyt oikea. Jospa tämä kovan työn takana ollut tasapainoinen talous olisikin merkki siitä, että moderni aika ja uudet ajattelutavat ovat saavuttaneet myös julkisen sektorin. Toivon mukaan myös äänestäjät haluavat äänestää tämän päivän osaamista ja uusia ajatuksia valtuustoon, jotta kaupunkimme talous on osaavissa käsissä, kilpailukykymme vahvistuu ja pystymme takaamaan riittävän hyvät palvelut jyväskyläläisille jatkossakin.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Miljoonapäätöksiä vajavaisin tiedoin

 
Joskus tuntuu, että kuntapäättäjän pitää tehdä päätöksiä vajavaisin tiedoin jos aihe on poliittisesti arka.  Viimeksi näin ajattelin 13.2. kaupunginhallituksen kokouksessa, kun listalla oli § 25 Pakolaisten kuntapaikkamäärän väliaikainen korottaminen 50:stä 150:een vuonna 2017. Tapani Mäki esitti asiaa palautettavaksi uudelleen valmisteluun taloudellisin perustein. Kannatin tätä ehdotusta, sillä mielestäni taloudelliset laskelmat eivät olleet riittävät vastuulliseen päätöksentekoon. Päätöksenteon tueksi tulee mielestäni, ilman erillistä selvityspyyntöä saada tarkka tulo- ja menoarvio, sekä esitys miten mahdolliset ylimääräiset kulut katetaan. Viime vuoden toteutuneista luvuista olisimme voineet jo jotain päätellä, mutta niitä ei käytössämme ollut. Päätöksellä oli kiire, jotta kaupunki saisi valtion tarjoaman Sylvia-hankkeen lisäbonuksen 100 000 euroa.

Päätöksenteon taustaksi saimme vain tämän tiedon: ”Kotoutumispalveluiden tuloksi on arvioitu 1,3 M€ kuluvan vuoden asiakasmääräarvioon perustuen. Tuloarviossa on huomioitu jo asiakkaina olevat sekä 200 myönteisen turvapaikkapäätöksen saavaa uutta asiakasta mukaan lukien pakolaiskiintiö(50) sekä perheenyhdistämisohjelman kautta tulevat asiakkaat. Tuloarvio kattaa kotoutumispalveluiden kustannukset vuonna 2017.”
Toivottavasti valtion korvausten lisäksi tuleva 100 000e riittää kattamaan kustannukset joita meille väistämättä tulee mm. sivistyspalveluissa, sosiaali -ja terveyspalveluissa ja kotouttamisessa. Ehkäpä tämä paikkamäärän lisäys olisi ollut aavisteltavissa jo vuoden 2017 talousarviota tehdessä, sillä Monikulttuurikeskus Glorian avustusmäärärahaa korotettiin 90 000:sta eurosta 170 000 euroon.

Miksi sitten päätöksiä tehdään vailla täyttä tietoa kustannusvaikutuksista? Minusta näyttää siltä että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä monet päättäjät eivät uskalla kyseenalaistaa päätösesityksiä ilman pelkoa leimautumisesta. Itse teen työtä myös kotouttamisen parissa, joten tiedän millaista ja kuinka tärkeää se työ on, mutta jostain syystä maassamme vallitsee nykyään sellainen ilmapiiri, että on asioita joista ei voi puhua. Jos päätettävänä olisi ollut vaikkapa lukiorahoituksen lisäys tai kotisairaalatoiminta, keskustelua olisi ollut huomattavasti enemmän ja laskelmia ja selvityksiä päätöksenteon pohjaksi olisi tullut.
Nykyinen ilmapiiri jossa maahanmuuton kustannuksista tai mahdollisista ongelmista ei voi puhua avoimesti leimautumatta, ei tunnu minusta asialliselta, eikä myöskään pitkällä tähtäimellä maahanmuuttajien etujen mukaiselta, vaan on omiaan lisäämään epäluuloja ja vastakkainasettelua. 

Kati-Erika Timperi