Nyt se on virallista ja julkista; Kaupungin talous on
vihdoin tasapainossa.
Vuosikate kattaa poistot, lainakanta pieneni 9,2 miljoonaa euroa ja tilinpäätös on 4,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Talouden
tasapaino saavutettiin asetetun tavoitteen mukaisesti vuonna 2017. Aivan
mahtava tunne!
Yhtä asiaa kovasti toivon. Että äänestäjät ymmärtäisivät
äänestää ehdokasta joka ei lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
Puolessa vuodessa hyvä tulos on romutettu jos sille
tielle lähdetään. Ja sitten ollaankin taas jo veronkorotuspuheissa ja –puuhissa.
Vaan kun ainakin keskiluokka alkaa olla jo aika väsynyt maksamaan jatkuvasti
nousevia veroja ja maksuja. Jos verotus tästä vielä kiristyy, niin eipä juuri
ole enää mieltä raahautua töihin ja ahertaa julkisten palveluiden eteen.
Yhteiskunnan
on päätöksillään tehtävä työnteosta ja yrittämisestä kannattavaa ja luotava
uskoa siihen, että verojen maksaminen kannattaa. Kustannukset on saatava kuriin
ja toiminta tehokkaammaksi. Julkinen sektori ei voi olla enää pohjaton kaivo
jonne verorahat uppoavat.
Minulla on
tunne, että kaupunkimme toimialajohtajat ovat hiljalleen oivaltamassa tämän.
Oivaltamassa, että kuntapuolellekin voidaan ottaa oppia yksityiseltä sektorilta
mm. siinä, että budjetissa on pysyttävä. Ja jos näyttää siltä, että jollain
kustannuspaikalla budjetti ylittyy, on tilannetta syytä tasapainottaa jonkun
toisen kustannuspaikan kohdalla, saman toimialan sisällä. Aiemmin on budjetit
ylittyneet joillakin aloilla toistuvasti ja kenties luotettu siihen, että kyllä tarvittavat rahat aina jostain kaivetaan, jos ei muuten
niin veroja korottamalla.
Muutama murhe tilinpäätöksestä kyllä löytyy ja yksi on kaupungin henkilöstömäärä. Olemme valtuustossa linjanneet, että henkilöstömäärän tulisi olla reippaasti laskeva, näin ei kuitenkaan ole käynyt. Vuonna 2016 henkilötyövuosia oli 6947, eli enemmän kuin edellisenä vuotena. Edelleen keskiportaan johtoa on liikaa. Enkä haluaisi uskoa, että nykypäivän esimiehille on edelleen tärkeää se, montako alaista voi ilmoittaa johtavansa.
Toinen murhe on valtava sairauspoissaolojen määrä. Keskimäärin kaupungin työntekijöillä on sairauspoissaoloja 17,7 päivää vuodessa/työntekijä. Yksityisellä sektorilla päiviä on lähes puolet vähemmän. Jokainen sairauspoissaolopäivä maksaa keskimäärin 350 euroa. Jos jokainen työntekijä olisi sairauslomilla "vain"10 päivää vuodessa, säästäisi kaupunki 18,7 miljoonaa euroa. Tällä rahalla voisimme lyhentää lainoja, alentaa veroprosenttia tai tarjota veronmaksajille parempia palveluja. Olen pohtinut usein onko julkisella sektorilla töissä sairaampaa väkeä, tai onko helpompaa olla isosta joukosta poissa, kun kenties joku muu tekee sillä aikaa työt, vai onko johtamisessa ongelmia. Ehkäpä näitä kaikkia.
Toinen murhe on valtava sairauspoissaolojen määrä. Keskimäärin kaupungin työntekijöillä on sairauspoissaoloja 17,7 päivää vuodessa/työntekijä. Yksityisellä sektorilla päiviä on lähes puolet vähemmän. Jokainen sairauspoissaolopäivä maksaa keskimäärin 350 euroa. Jos jokainen työntekijä olisi sairauslomilla "vain"10 päivää vuodessa, säästäisi kaupunki 18,7 miljoonaa euroa. Tällä rahalla voisimme lyhentää lainoja, alentaa veroprosenttia tai tarjota veronmaksajille parempia palveluja. Olen pohtinut usein onko julkisella sektorilla töissä sairaampaa väkeä, tai onko helpompaa olla isosta joukosta poissa, kun kenties joku muu tekee sillä aikaa työt, vai onko johtamisessa ongelmia. Ehkäpä näitä kaikkia.
Mutta kaikkiaan on oltava tyytyväinen siitä, että kaupunkimme talouden suunta on nyt oikea. Jospa tämä kovan
työn takana ollut tasapainoinen talous olisikin merkki siitä, että moderni aika
ja uudet ajattelutavat ovat saavuttaneet myös julkisen sektorin. Toivon mukaan
myös äänestäjät haluavat äänestää tämän päivän osaamista ja uusia ajatuksia
valtuustoon, jotta kaupunkimme talous on osaavissa käsissä, kilpailukykymme
vahvistuu ja pystymme takaamaan riittävän hyvät palvelut jyväskyläläisille
jatkossakin.