perjantai 21. toukokuuta 2021

Saako perhe päättää vai hoitaako yhteiskunta kaiken




Perheen merkitystä yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnissa ei varmasti voi yliarvioida. Tutkimusten mukaan perheissä asuvat ovat tyytyväisempiä elämäänsä, heillä on vähemmän terveysongelmia ja he arvioivat työkykynsä keskimäärin paremmaksi kuin yksin asuvat. Perheiden yhteiskunnallinen merkitys on myös korvaamaton. Perheissä elävät ovat paremmin toimeentulevia ja he käyttävät sosiaalipalveluja ja -tukia keskimäärin vähemmän. Jos hyödyt perheellisyydestä sekä yksilöille että yhteiskunnalle ovat näin ilmeisiä niin miksi lapsiperheiden määrä jatkaa laskuaan kovaa vauhtia?

Tilastokeskuksen mukaan lapsiperheiden määrä on laskenut Suomessa 20 % viimeisen 10 vuoden aikana, muutos on huomattava. Tähän on toki monia syitä ja kaikki eivät toiveista huolimatta lapsia tai perhettä saa. Eli syyllistäminen on turhaa, mutta syitä lapsiluvun laskemiselle voi ja pitääkin aidosti pohtia.

Kun tarkastellaan yhteiskunnan toimia perheiden hyvinvoinnin eteen, huomataan, että lapsiperheet ovat olleet usein leikkausten kohteena. Vuonna 2018 poistettiin verotuksen lapsivähennys, ja vaikka sitä päivähoitomaksujen porrastuksilla kompensoitiin, pienensi se lapsiperheiden tuloja. Suuri leikkaus lapsivähennykseen tosin tehtiin jo 90-luvun lamassa eikä sitä koskaan palautettu hyvänkään talouskasvun aikana. Myös Jyväskylässä on leikattu reippaasti lapsiperheiltä. Vuonna 2002 kotihoidon kuntalisää leikattiin merkittävästi 130 eurosta ja koko 2000-luvun sitä pienennettiin portaittain, kunnes se poistettiin kokonaan vuonna 2014. Toki monen lapsiperheen hoitomaksut alenevat Jyväskylässä elokuussa, kun varhaiskasvatusmaksujen tulorajoja korotetaan ja sisaruksilta perittäviä maksuja alennetaan. Hyvä näin, mutta kyllä perheillä pitää olla myös aito mahdollisuus valita hoitaako lapset itse vai kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä.  Entistäkin aikaisemmin aloitettu, vaikka maksutonkin varhaiskasvatus ei ole kaikille se paras ratkaisu. Kyllä kodeissa ja perheissä osataan edelleen kasvattaa lapsia, ainoa oikea paikka ei ole yhteiskunnan organisoima päivähoito, jota hienommin varhaiskasvatukseksi kutsutaan.

Suunta on kuitenkin se, että maamme vihervasemmistolainen hallitus on muuttamassa perhevapaauudistuksessa kotihoidon tuen määräytymisperusteita niin, että perheiden vapaus päättää lastenhoidosta kaventuu. Todennäköistä on, että tämäkin muutos pienentää lapsiperheiden tuloja, varmuudella valinnanvapautta. Samaan aikaan kun lapsiperheiltä on leikattu ja kavennettu valinnanvapautta, on julkisen talouden menot nousseet räjähdysmäisesti. Valtion ja kuntien menot ovat tuplaantuneet 20 vuoden aikana. Myös Jyväskylän menojen kasvu on ollut samaa luokkaa.

Mitä näillä lisämenoilla on sitten saatu? Lisää erilaisia valtion ja kuntien palveluja, joiden sisällöstä ja rahoituksesta poliitikot ovat päättäneet. Useinkaan ei lapsiperheitä tukevia palveluita. Perheiden valinnanvapaus mihin käyttää omat rahansa on kaventunut kiristyneen verotaakan vuoksi, kun vasemmistolainen "valtio hoitaa kaiken" politiikka on vallannut alaa. 

Nyt on aika aidolle priorisoinnille, jossa myös perheiden tilanne ja jaksaminen otetaan huomioon. Verorasitusta, niin perheille kuin yksittäisille ihmisille, on pienennettävä karsimalla vähemmän tärkeitä palveluja (läheskään kaikki eivät ole lakisääteisiä, vaikka tähän aina vedotaan) ja ohjaamalla säästyneet veroeurot takaisin kuntalaisten omaan käyttöön. Oma kaupunkimme voisi olla suunnannäyttäjänä tässä tekemällä pitkän aikavälin suunnitelman veroäyrin laskemiseksi. Erityisesti lapsiperheiden asemaa voisi parantaa palauttamalla kotihoidon kuntalisän, joka olisi omalla tavallaan veronpalautus pienten lasten perheille.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Ehdolla ollaan - Kuntavaalit 2021



 

Pitkän harkinnan jälkeen päätin lähteä Jyväskylän kuntavaaleissa ehdolle kolmatta kertaa. Tämä päätös oli näistä kolmesta vaikein.

Poliittinen ilmapiiri on jo jonkin aikaa ollut sellainen, joka on laittanut miettimään haluanko olla enää mukana. Valtakunnan politiikka näkyy kuntapolitiikassa enemmän kuin koskaan ja se ei ole hyvä asia. Yhteistyö mm. kaupunginhallituksessa oli alkuvaikeuksien jälkeen sujuvaa, mutta viimeisen vuoden aikana osa demareista, sekä keskustasta on vetänyt melkolailla omaa showtaan.  Lähinnä siis yrittänyt väkisin kammeta maamme hallituksen linjauksia kuntapolitiikkaan, antaen ymmärtää, että kansalaiset eivät itse osaa tehdä päätöksiä oman elämänsä osalta. Lapset on saatava mahdollisimman nuorina varhaiskasvatukseen (itse puhun mielummin päivähoidosta, vaikka se onkin kielletty termi, sillä koen, että kodin tehtävä on kasvattaa, koulun opettaa, päivähoidon hoitaa), ikäihmisten pysyttävä kotona, jos ei laitoksessa, ettei mitään satu tai kukaan sairastu ja koronankin varjolla on kielletty yhtä sun toista. En vaan voi hyväksyä sitä, että valtio määrää yksilöiden elämää noin rankalla kädellä. Yli neljän ulkomailla vietetyn vuoden aikana huomasin, kun yhteiskunnan tukiverkko ei ole niin tiivis kuin meillä, ihmiset ottavat enemmän vastuuta elämästään yksin ja yhdessä ja samalla yhteisöllisyys lisääntyy. Se ei ole ollenkaan huono asia!

Toisaalta myös ihmisten suhtautuminen poliitikkoihin on jyrkentynyt ja paljon tulee vastaan ei niin mukavia yhteydenottoja ja tuntuu, että omaa pahaa oloa puretaan poliitikkoihin lähes yhtä railakkaasti, kuin somessa riehutaan asiasta kuin asiasta. Kyllä sitä on miettinyt, että haluaako tuollaista käytöstä osakseen vapaaehtoisesti. Tuntuu, että muiden ihmisten arvostus on kadonnut ja vain oma näkökanta on se oikea.

Yhtäältä mietitytti joidenkin nykyisten valtuutettujen rötöstely, haluanko olla tuossa porukassa mukana. Toisaalta se, että onhan valtuustoon saatava rehtejä, omat asiansa hyvin hoitavia ihmisiä, hoitamaan myös yhteisiä asioita jämäkästi ja huolellisesti.

Kolmannen polven kokoomuslaisena pohdin myös sitä miten asemoidun nykyiseen Kokoomukseen. Jo jonkin aikaa olen kokenut Kokoomuksen itselleni liian liberaaliksi, liian EU-intoiseksi ja liian maailmaa syleileväksi. Tuntuu kuitenkin, että ryhti on nyt vähän oikenemassa, mutta koen, että kuulun sinne konservatiivisempaan siipeen, vaikkakin kokien olevani lähinnä libertaari. Rehdisti oikealla, mutta en näe mielekkääksi ajatella kaikista asioista joko-tai vaan pikemminkin sekä-että, puoluerajoista välittämättä.

Ehdolle lähtemistä pohdin tietysti myös siitä näkökulmasta mitä lisäarvoa toisin omalla osaamisellani päätöksentekoon. Kaupunginhallituksen jäsenenä olen saanut nähdä lähes kaiken mitä kunnalliseen päätöksentekoon kuuluu. Ensimmäiset pari vuotta meni opetellessa miten järjestelmä toimii, millaisia kirjoittamattomia sääntöjä on, millaista ohituskaistoja tai kuppikuntia Jyväskylän ytimestä löytyy. Seuraavien vuosien aikana ymmärsin millaista osaamista päättäjällä tulisi olla. Niinpä halusin taloustieteen tutkintoni lisäksi syventyä juridiikkaan. Koen, että erityisesti hallitustyöskentelyssä on tarve ymmärtää myös juridiikan osa-alueita, kuten yhtiöoikeutta, sopimusoikeutta, vahingonkorvaus-oikeutta, työoikeutta jne. Näihin sain apua yritysjuridiikan perusopinnoista ja HHJ-tutkinnosta.

Monenlaista osaamista tarvitaan päätöksenteossa. Oma osaamiseni kuluttajaekonomistina on erityisesti taloudessa, hankeosaamisessa ja liiketoimintaosaamisessa. Suomen kunnat ovat tänä vuonna poikkeuksellisen kovassa paikassa ja koronakriisin jälkeen hyvinvointi on rakennettava uudelleen. Myös meidän kaupunkimme talous on saatava pysyvästi tasapainoon ja siihen Jyväskylä tarvitsee nyt rohkeita ja vastuuntuntoisia uudelleenrakentajia. Työni kautta Keski-Suomen Marttojen toiminnanjohtajana tunnen järjestökentän vahvuudet ja heikkoudet, sekä koko kolmannen sektorin tuomat mahdollisuudet. Marttana näen arjen asiantuntijana läheltä kaupunkilaistemme arjen, tietäen millaisia haasteita monella meistä elämässämme on, tietäen myös, että kaikkeen löytyy ratkaisu, kun vain on tahtoa ja taitoa.

Niinpä uskalsin luottaa siihen kolmannen kerran, että minulla on annettavaa kotikaupunkini hyväksi. Teemojani ovat sujuva arki, vahva talous ja elinvoimainen Jyväskylä, näistä löydät lisää tietoa sivuiltani www.kati-erika.fi

Kokoomuksella alkaa olla mahtava porukka kasassa, joten mukana ollaan!

 

#kokoomus #jyväskylä 

 

tiistai 16. helmikuuta 2021

Kustannusten kasvu vai uusi suunta?

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 12.2.2021

Hienoa, että myös SDP on herännyt huoleen kaupunkimme talouden tilasta (Ksml 4.2.) ja suuresta konsernivelasta. Tähän saakka rahaa on auliisti oltu jakamassa milloin mihinkin kohteeseen turvapaikkamäärien ”väliaikaisesta” lisäyksestä tuplabussilinjoihin ja kylätaloihin. Lakisääteiset tehtävät on hoidettava ensin, ylimääräisiä palveluja järjestetään, jos rahaa jää, tähän saakka ne on tuotettu lähinnä velaksi, lastemme maksettaviksi.


Kun ”piiloverotuksesta” ollaan huolissaan, niin enpä ole veroprosenttikeskustelussa kuullut valtuuston siltä laidalta ehdotusta laskea veroja. Jokainen varmasti ymmärtää, että verotuksen kiristäminen ei lisää kuntalaisten käytettävissä olevia varoja.

Samalla, kun lautakunnissa on väännetty tuhansista eurosta, ovat tiettyyn suuntaan kallellaan olevat yhdistykset saaneet suuria vuosittaisia avustuksia, ilman erityisiä velvoitteita. Osa on sisällytetty jo talousarvioon, osa tullut elinkeinojohtajan pöytälaatikosta, summat ovat vaihdelleet kymppitonneista yli sataan tuhanteen euroon. Valvonta sekä raportointivelvollisuus näissä on ollut heikohkoa. Julkisesti haussa olleita avustuksia on jaettu lautakunnassa vuosittain n. 50 000 €:n edestä ja näistä ovat kilpailleet kaikki järjestötoimijat, joilla ei ole ollut suoraa linjaa avustuksiin. Avustusten jakoon on onneksi tullut muutosta, mutta monen monta vuotta tätä jatkuikin.

Jos kuluvan vuoden sotemenot toteutuvat arvion mukaisesti, mihin en kylläkään usko, ovat menot kasvaneet neljässä vuodessa reilut 30 milj. € ja tästä on jo poistettu koronan vaikutus. Kyllä, asukasmäärä on kasvanut, mutta vain noin tuhannella asukkaalla vuodessa.

Vuoden 2016 lopussa Jyväskylässä oli 138 800 asukasta ja kaupungin työntekijöiden määrä 7668 henkilöä, vuoden 2019 lopussa asukasmäärä oli 142 460 ja työntekijöitä 8444. Pian siis joka kolmas tänne muuttava tulee kaupungille töihin, todennäköisesti lähes puolet, sillä iso osa muuttajista on opiskelijoita. Ei yhdenkään organisaation talous kestä tällaista henkilöstömäärän kasvua. Tätä kun kyseenalaistin kaupunginhallituksessa, sain pöydän toiselta laidalta vastauksen ”kun yksityiset eivät nyt työllistä, niin kaupungin on se tehtävä”. En ollut ajatellut, että kaupungin ydintehtävä olisi työllistää, vaan edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla, kuten kuntalaissa todetaan.

Totta, että edellä mainitut summat ovat pieniä konsernivelkaan nähden, jota on aivan liikaa, ei sentään 2 miljardia. Onneksi osalle tuota velkaa löytyy taseesta vastinetta, eli kiinteistöjä ja muuta omaisuutta, sillä kaupunkikonsernin lainakannasta suurin osa koostuu Alvan, JVA:n ja KSSHP:n lainoista.  2019 tilinpäätöksessä konsernin lainakanta oli 1,2 mrd.€.  Lainakanta on kasvanut erityisesti sairaala Novasta johtuen ja kun reilut 250 milj. € kirjataan vielä, on Novan osuus jo viidennes kaupunkikonsernin lainakannasta. Jos vielä saamme uuden maakuntahimmelin uusine kuluineen, ei sitä vähääkään enää jää jaettavaksi.

 

 

Kati-Erika Timperi

kaupunginvaltuutettu

kaupunginhallituksen jäsen (Kok.)

Jyväskylä

perjantai 12. helmikuuta 2021

Jyväskylän poliittinen ilmapiiri

 

Nyt täytyy kyllä todeta, että juuri tätä Jyväskylän poliittista ilmapiiriä olen pohtinut jo pitkään ja sitä jaksaako tässä enää olla mukana. Valtakunnan politiikka tuntuu heijastuvan kuntapolitiikkaan enemmän kuin koskaan tämän 8 vuoden aikana, jotka olen ollut kuntapäättäjänä.

Ensin tuli Vihreät jotka tuntuivat omalla ideologiallaan repivän yhteistyötä tarkoituksellisesti hajalleen. Kun heidän kanssaan päästiin sujuvampaan yhteistyöhön, aloitti Keskusta oman populisminsa vuotamalla salassa pidettävää tietoa hallituksesta. Vuotajalle ei seurannut tästä mitään, totesivat vain, että eivät voineet tietää, ettei niitä asioita voi edes omalle ryhmälle kertoa. Tähän olisi pitänyt puuttua järeämmin, sillä nyt tuolla tempulla kerätään hyvepisteitä. Tämä Alvaan liittyvä tapaus aiheutti hallitustyöhön vakavan luottamuspulan ja se näkyy edelleen. Nyt kun Keskusta näyttää valtakunnallisestikin olevan pulassa, keinoja ei kaihdeta.

Itse en todellakaan näe tässä hallintosäännön muutoksessa tuollaista peikkoa mitä Katri Nieminen yhdessä Keskustan kanssa maalailee. Muutos lisää omalta osaltaan päätöksenteon avoimuutta ja vaikeuttaa asioiden poistamista esityslistojen verkkojulkaisusta, koska nyt päätöksen tekee 2 henkilöä yhdessä, aiemmin ei näin ole ollut.

En usko, että Keskustakaan oikeasti haluaa päätöksiä koskevien ihmisten nimiä julkiseksi. Tai esimerkiksi kielteisen yritystuen päätöksen saaneen yrittäjän vastineen julkiseksi, jossa yrittäjä kertoo sydän verellä oman tilanteensa ja ehkä myös yrityksensä liikesalaisuuksia. Myös jo mainittu Jyväskylä-mitali ja muut mahdolliset huomionositukset tulee pystyä pitämään salassa julkistukseen asti. Eli en todellakaan näe tässä mitään peikkoa ja pimitystä kuten mm. armas maakuntalehtemme sen ilmaisee.

Jos päivänselvästä asiasta halutaan tehdä politiikkaa, niin tehdään se sitten reilusti, rehellisesti ja avoimesti. Käykääpä katsomassa muiden kuntien ja kaupunkien listoja, niin eipä siellä monessakaan listassa ole kuin kutakuinkin lakisääteiset päätökset ja loput tehdään sitten eri pöydissä. Koen, että Jyväskylän päätöksenteko on muuttunut vuosi vuodelta avoimemmaksi ja toki me päättäjätkin mietimme kuinka paljon meiltä jää tietoa saamatta, mutta tämä viranhaltijoiden ja päättäjien välisen luottamuksen nakertaminen tällaisella epätoivoisella avauksella ei ole omiaan parantamaan päätöksenteon ilmapiiriä kaupungissamme.

 

maanantai 2. syyskuuta 2019

33 prosenttisesti Sateenkaarikaupunki

Ei ollut sitten pienintäkään aikomusta laittaa enää lusikkaani tähän Pride-soppaan, mutta tänään epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus tuntui ylitsepääsemättömältä.

(https://www.ksml.fi/kotimaa/Joukko-Jyväskylän-kaupunginvaltuutettuja-kritisoi-virkamiesjohtoa-Pride-liputuksesta/1429239)

En alunperinkään ollut innoissani Jyväskylän virkamieskunnan päätöksestä lähteä Pride-viikkoon mukaan, saati nostamaan kaupungintalon salkoon pridelippuja jne. Vaan minkäs teet, ei tällaisia asioita meiltä valtuutetuilta kysellä, kaupunginhallitukselle tämä annettiin sentään tiedoksi vähän ennen liputusta.

Kyse ei todellakaan ole siitä, että olisin tasa-arvoa vastaan. Kyse ei ole myöskään siitä, että olisin jotain tiettyä seksuaalista suuntausta vastaan. Mielestäni jokainen saa edustaa ja olla juuri sellainen kuin on ja kaikille kuuluu samat oikeudet.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että kotikaupungissani ahdasmielisyys on lisääntynyt. Ja nimenomaan meitä enemmistöä edustavia heteroita kohtaan. Tuntuu, että kaikkien pitäisi edustaa nyt ainakin yhtä vähemmistöryhmää ollakseen jotain, vähintäänkin trendikäs.

Ei siinä mitään, onneksi olen keski-ikäinen täti, jonka ei tarvitse enää joka kotkotukseen lähteä mukaan. Mutta...siinä jo on, että jos en ole valmis vetämään pridelippua salkoon ja marssimaan Setan joukoissa, saan kuulla olevani tasa-arvon vastustaja, homojen vihaaja, mistä tiedät mitä lapsistasi tulee jne.

Mistä ihmeestä lähtien keski-ikäisen, työssäkäyvän, valkoisen heteronaisen tai -miehen on tarvinnut perustella olemassa olonsa tai omien arvojensa oikeutus. Itse näen sen niin, että tämän puna-vihreän uuden aallon myötä. Sellainen on uuden Aallon kaupunki....

Kysynpä kuitenkin yhden kysymyksen ääneen. Kuinka moni marssiin osallistunut tiesi, että marssin järjestäjä on Seta ry? Kuinka moni marssijoista oli lukenut Setan poliittisen ohjelman vuosille 2019-2022? Epäilenpä, ettei sitä edes lehtikuvan eturivin marssijat olleet ainakaan kokonaan sisäistäneet. Tai jos olivat, niin täytyy vain todeta, että kylläpä meillä todellakin on täysin eri näkemys tasa-arvosta.

Tiesittehän, että Setan poliittisen ohjelman tavoitteissa (https://seta.fi/ihmisoikeudet/poliittiset-painopistealueet-2019-2022/) lukee mm. seuraavaa: 
Sukupuolen itsemääräämisoikeus
Suomeen säädetään juridisen sukupuolen vahvistamista koskeva laki, joka mahdollistaa sukupuolimerkinnän korjaamisen oman ilmoituksen perusteella. Sterilisaatiovaatimuksesta korjaamisen ehtona luovutaan. 

Sukupuolen korjaaminen tehdään mahdolliseksi myös alaikäisille.

Suomessa otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuolimerkintä, joka tunnustaa ei-binäärit sukupuoli-identiteetit.

Henkilötunnuksista poistetaan sukupuolimerkintä.


Tällaisten tavoitteiden vuoksiko moni oikeasti marssiin osallistui? Enpä oikeastaan usko. Moniko alaikäinen oikeasti tietää mitä seksuaalisuus on ja millainen kehityskaari elämässä on edessä. Pitäisikö yhteiskunnan kenties maksaa muutaman vuoden päästä uusi leikkaus, jos oma ajatus omasta suuntautumisesta muuttuukin? Tai onko kukaan pohtinut paljonko koko väestön henkilötunnusten muuttaminen maksaisi jne.?

En voi muuta sanoa kuin, että aika heppoisin perustein kaupunki päätti lähteä vetämään liput salkoon, suojelemaan tapahtumaa ja kaupungin johto marssimaan Setan aatteen puolesta;
"Näimme liputuksen järkeväksi, ja sitä meiltä myös pyydettiin järjestäjien puolesta".  Eli kun pyydettiin, niin lähdettiin. Mutta toki, jos tarkoitus oli seistä Setan poliittisen ohjelman takana, niin silloinhan liputus oli paikallaan vai kävikö niin, että Mut kun ne pyysi...

Eikö meille kelpaa nykyinen 19.3. tasa-arvon päivä? Eikö silloin voisi järjestää kaikille yhteisen tapahtuman, jossa kaikkien meidän tasa-arvoa edistettäisiin yhdessä, ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, rotuun, uskontoon tmv. katsomatta. Se olisi mielestäni todellista tasa-arvoa.




'

maanantai 6. marraskuuta 2017

Siitä puhe mistä puute


Rahasta puhumisen on sanottu olevan suomalaisille vaikeaa. Äkkiseltään voisi siis päätellä perisuomalaisen sanonnan perusteella, että rahasta ei ole puute. Toisaalta kuitenkin maksuhäiriömerkinnät ovat ennätyslukemissa ja kotitalouksien säästämisaste on laskussa. Vaikkakin säästämisasteen lasku johtuu pääasiassa kulutusmenojen kasvusta, on se kuitenkin ollut negatiivinen jo useita vuosia.

Kotitaloudet siis kuluttavat enemmän kuin tienaavat. Velkaantuminen on lisääntynyt erityisesti asumiseen liittyvien lainojen kautta, mutta myös turvautuminen kulutusluottoihin on yleistynyt. Kulutusluotot aiheuttavat eniten maksuhäiriöitä.

Olisiko jo aika alkaa puhua rahasta, että edes seuraava sukupolvi olisi tiedostavampi ja puhuisi avoimemmin raha-asioistaan. Meidän perheessä rahasta puhutaan myös lasten ja ystävien kanssa, en ole koskaan kokenut asiaa hankalana. Tosin luulen asenteeni olevan peräisin lapsuuden kodistani. Rahasta, sen tienaamisesta, käytöstä ja sijoittamisestakin on luontevaa keskustella perheessä esimerkiksi kaupassa käynnin, ruokailun tai kotiin tehtävien hankintojen kautta.

Vaikka naisten osuus maksuhäiriöisistä on pienempi, on silti huolestuttavaa kuinka moni nainen ei tiedä omia tulojaan tai menojaan ja jättää rahatalouden hoidon miehen vastuulle. En toivo omien tyttärieni oppivan tällaista käytösmallia, sillä oman talouden hallinta antaa myös itsevarmuutta ja mahdollisuuden tehdä itsenäisempiä valintoja eri elämäntilanteissa. Myönnän, että olen tyttärilleni toistanut myös äidiltäni oppimaa viisautta siitä, että oppineella naisella on omaisuus mukanaan. 

Vaan omaisuuspa onkin sitten jo sellainen asia mistä suomalainen ei puhu, vaikka vuolaasti vielä kertoo kuinka paljon onnistui alennusmyynnissä säästämään tai miten hyvät autokaupat tuli tehtyä. Kulutusmenoissa säästäminen ja vielä rahan säästäminen tilille on kohtuullisen hyväksyttävä puheenaihe. Vaan sitten kun puhutaan sijoittamisesta, se onkin jo jotain pröystäilevää ja hankalasti ymmärrettävää herrojen huvia. Onneksi viime vuosina on jo saanut lukea lehdistä mm. nuorista asuntosijoittajista, jotka avoimesti kertovat kuinka aloittivat nollasta varallisuuden kartuttamisen, millaisia riskejä ottivat ja miten haaveissa siintää aikaisemmat eläkepäivät tai edes turvattu vanhuus, eläkkeisiin kun ei edes nelikymppisetkään enää juuri luota.

Aivan lähiaikoina naisten varallisuus tulee ylittämään miesten varallisuuden, kun suurten ikäluokkien naiset perivät aviomiestensä omaisuuden. Naisten olisi siis korkea aika herätä hoitamaan raha-asioitaan ja pohtimaan säästämisen sijaan myös sijoittamista. Ja ei siinä ei ole mitään rikollista eikä hävettävää, vaan se kertoo järkevästä suhtautumisesta rahaan ja oman talouden turvaamiseen.

Toki sijoittaminen vaatii enemmän vaivaa kuin sukanvarteen tai miinuskorkoiselle tilille säästäminen, mutta asioihin perehtyminen ja uuden oppiminen voi olla myös hauskaa. Eri sijoitusvaihtoehtojen ja etenkään kulujen vertailu ei ole aivan yksinkertaista ja epäonnistumisiakin tulee, mutta mikään taloustieteen nero ei tarvitse olla kohtuullisesti pärjätäkseen. Eikä sijoittaminen vaadi mahdottomia rahavaroja, jo muutamalla kympillä kuussa pääsee hyvin vauhtiin. Ja kun muistaa vielä, että sijoitettu euro tänään on arvokkaampi kuin euro huomenna, on jo kiihdytyskaistalla.

Aivan, sijoittaminen ei aina ole mahdollista, mutta läheltä olen nähnyt myös sen kuinka pienistäkin tuloista yksi pystyy säästämään ja joku toinen ei. Tai kuinka yksi ostaa kulutusluotolla ja toinen säästää ja ehkä sijoittaakin, saadakseen tavoitteensa aikanaan toteutumaan. Jos oman talouden hoito ei ota onnistuakseen, apua on kyllä saatavilla kun sitä vain uskaltaa ja osaa kysyä. Näitä teemoja kun tuntuu nykyään olevan, niin mitenköhän olisi maksuhäiriötön marraskuu.
 
Kirjoitus on julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä 28.10.2017.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä


On taas se aika vuodesta kun Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousarviota suunnitellaan. Joka vuosi käydään sama keskustelu puolueiden välillä siitä, tuleeko luontokoulu tai englanninkielinen opetus säilyttää vai ei.
Itse en todella ymmärrä tällaista keskustelua englanninkielisen opetuksen osalta. Jos haluamme olla elinvoimainen kaupunki, jos haluamme tänne vierailevia professoreja, asiantuntijoita ja osaajia töihin ja sitä ihan oikeaa työperäistä maahanmuuttoa ja meitä paluumuuttajaperheitä on kaupunkimme tarjottava opetusta myös englanniksi. Huppuosaajien rekrytoinnin ei voi antaa kaatua siihen, että kaupungissamme ei ole tarjolla englanninkielistä opetusta.
Myös nuortemme mahdollinen liikkuvuus Suomesta pois ja takaisin Suomeen on maamme ja elinvoimamme kannalta ehdottoman kannatettavaa, eikä sellaisia mahdollisuuksia tule poliittisin päätöksin ja leikkauksin heikentää.
Englanninkielisessä perusopetuksessa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa ja arviointia ja oppilaat saavat suomalaisen perusopetuksen päättötodistuksen, joten oppilaat ovat samalla viivalla suomenkielisen opetuksen kanssa. Englanninkielinen opetus on kannattava investointi tulevaisuuteen ja se vahvistaa asemaamme globaalissa taloudessa.
Jos tarjoamme maahanmuuttajille pieniä oman kielen ryhmiä, olisi minusta tarjottava myös englanninkielistä opetusta sitä haluaville ja tarvitseville, riittävin resurssein. Meidän tulee panostaa myös siihen, että A2 ja B2 kielten ryhmät saadaan toteutumaan, nyt liian usein käy niin, että vaadittavaa yli 20 oppilaan ryhmää ei saada kokoon. Miksi näissä vaaditaan huomattavasti isommat ryhmäkoot kuin esim. maahanmuuttajien oman äidinkielen ryhmissä; emmehän halua asettaa omia nuoriamme heikompaan asemaan?