Siitä puhe mistä puute

Rahasta puhumisen on sanottu olevan suomalaisille vaikeaa. Äkkiseltään voisi siis päätellä perisuomalaisen sanonnan perusteella, että rahasta ei ole puute. Toisaalta kuitenkin maksuhäiriömerkinnät ovat ennätyslukemissa ja kotitalouksien säästämisaste on laskussa. Vaikkakin säästämisasteen lasku johtuu pääasiassa kulutusmenojen kasvusta, on se kuitenkin ollut negatiivinen jo useita vuosia.

Kotitaloudet siis kuluttavat enemmän kuin tienaavat. Velkaantuminen on lisääntynyt erityisesti asumiseen liittyvien lainojen kautta, mutta myös turvautuminen kulutusluottoihin on yleistynyt. Kulutusluotot aiheuttavat eniten maksuhäiriöitä.

Olisiko jo aika alkaa puhua rahasta, että edes seuraava sukupolvi olisi tiedostavampi ja puhuisi avoimemmin raha-asioistaan. Meidän perheessä rahasta puhutaan myös lasten ja ystävien kanssa, en ole koskaan kokenut asiaa hankalana. Tosin luulen asenteeni olevan peräisin lapsuuden kodistani. Rahasta, sen tienaamisesta, käytöstä ja sijoittamisestakin on luontevaa keskustella perheessä esimerkiksi kaupassa käynnin, ruokailun tai kotiin tehtävien hankintojen kautta.

Vaikka naisten osuus maksuhäiriöisistä on pienempi, on silti huolestuttavaa kuinka moni nainen ei tiedä omia tulojaan tai menojaan ja jättää rahatalouden hoidon miehen vastuulle. En toivo omien tyttärieni oppivan tällaista käytösmallia, sillä oman talouden hallinta antaa myös itsevarmuutta ja mahdollisuuden tehdä itsenäisempiä valintoja eri elämäntilanteissa. Myönnän, että olen tyttärilleni toistanut myös äidiltäni oppimaa viisautta siitä, että oppineella naisella on omaisuus mukanaan. 

Vaan omaisuuspa onkin sitten jo sellainen asia mistä suomalainen ei puhu, vaikka vuolaasti vielä kertoo kuinka paljon onnistui alennusmyynnissä säästämään tai miten hyvät autokaupat tuli tehtyä. Kulutusmenoissa säästäminen ja vielä rahan säästäminen tilille on kohtuullisen hyväksyttävä puheenaihe. Vaan sitten kun puhutaan sijoittamisesta, se onkin jo jotain pröystäilevää ja hankalasti ymmärrettävää herrojen huvia. Onneksi viime vuosina on jo saanut lukea lehdistä mm. nuorista asuntosijoittajista, jotka avoimesti kertovat kuinka aloittivat nollasta varallisuuden kartuttamisen, millaisia riskejä ottivat ja miten haaveissa siintää aikaisemmat eläkepäivät tai edes turvattu vanhuus, eläkkeisiin kun ei edes nelikymppisetkään enää juuri luota.

Aivan lähiaikoina naisten varallisuus tulee ylittämään miesten varallisuuden, kun suurten ikäluokkien naiset perivät aviomiestensä omaisuuden. Naisten olisi siis korkea aika herätä hoitamaan raha-asioitaan ja pohtimaan säästämisen sijaan myös sijoittamista. Ja ei siinä ei ole mitään rikollista eikä hävettävää, vaan se kertoo järkevästä suhtautumisesta rahaan ja oman talouden turvaamiseen.

Toki sijoittaminen vaatii enemmän vaivaa kuin sukanvarteen tai miinuskorkoiselle tilille säästäminen, mutta asioihin perehtyminen ja uuden oppiminen voi olla myös hauskaa. Eri sijoitusvaihtoehtojen ja etenkään kulujen vertailu ei ole aivan yksinkertaista ja epäonnistumisiakin tulee, mutta mikään taloustieteen nero ei tarvitse olla kohtuullisesti pärjätäkseen. Eikä sijoittaminen vaadi mahdottomia rahavaroja, jo muutamalla kympillä kuussa pääsee hyvin vauhtiin. Ja kun muistaa vielä, että sijoitettu euro tänään on arvokkaampi kuin euro huomenna, on jo kiihdytyskaistalla.

Aivan, sijoittaminen ei aina ole mahdollista, mutta läheltä olen nähnyt myös sen kuinka pienistäkin tuloista yksi pystyy säästämään ja joku toinen ei. Tai kuinka yksi ostaa kulutusluotolla ja toinen säästää ja ehkä sijoittaakin, saadakseen tavoitteensa aikanaan toteutumaan. Jos oman talouden hoito ei ota onnistuakseen, apua on kyllä saatavilla kun sitä vain uskaltaa ja osaa kysyä. Näitä teemoja kun tuntuu nykyään olevan, niin mitenköhän olisi maksuhäiriötön marraskuu.

 

Kirjoitus on julkaistu Suur-Jyväskylän Lehdessä 28.10.2017.

Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä

On taas se aika vuodesta kun Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousarviota suunnitellaan. Joka vuosi käydään sama keskustelu puolueiden välillä siitä, tuleeko luontokoulu tai englanninkielinen opetus säilyttää vai ei.

Itse en todella ymmärrä tällaista keskustelua englanninkielisen opetuksen osalta. Jos haluamme olla elinvoimainen kaupunki, jos haluamme tänne vierailevia professoreja, asiantuntijoita ja osaajia töihin ja sitä ihan oikeaa työperäistä maahanmuuttoa ja meitä paluumuuttajaperheitä on kaupunkimme tarjottava opetusta myös englanniksi. Huppuosaajien rekrytoinnin ei voi antaa kaatua siihen, että kaupungissamme ei ole tarjolla englanninkielistä opetusta.

Myös nuortemme mahdollinen liikkuvuus Suomesta pois ja takaisin Suomeen on maamme ja elinvoimamme kannalta ehdottoman kannatettavaa, eikä sellaisia mahdollisuuksia tule poliittisin päätöksin ja leikkauksin heikentää.

Englanninkielisessä perusopetuksessa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa ja arviointia ja oppilaat saavat suomalaisen perusopetuksen päättötodistuksen, joten oppilaat ovat samalla viivalla suomenkielisen opetuksen kanssa. Englanninkielinen opetus on kannattava investointi tulevaisuuteen ja se vahvistaa asemaamme globaalissa taloudessa.

Jos tarjoamme maahanmuuttajille pieniä oman kielen ryhmiä, olisi minusta tarjottava myös englanninkielistä opetusta sitä haluaville ja tarvitseville, riittävin resurssein. Meidän tulee panostaa myös siihen, että A2 ja B2 kielten ryhmät saadaan toteutumaan, nyt liian usein käy niin, että vaadittavaa yli 20 oppilaan ryhmää ei saada kokoon. Miksi näissä vaaditaan huomattavasti isommat ryhmäkoot kuin esim. maahanmuuttajien oman äidinkielen ryhmissä; emmehän halua asettaa omia nuoriamme heikompaan asemaan?

Talous tasapainossa, vihdoinkin!

Nyt se on virallista ja julkista; Kaupungin talous on vihdoin tasapainossa.

Vuosikate kattaa poistot, lainakanta pieneni 9,2 miljoonaa euroa ja tilinpäätös on 4,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Talouden tasapaino saavutettiin asetetun tavoitteen mukaisesti vuonna 2017. Aivan mahtava tunne!

Yhtä asiaa kovasti toivon. Että äänestäjät ymmärtäisivät äänestää ehdokasta joka ei lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Puolessa vuodessa hyvä tulos on romutettu jos sille tielle lähdetään. Ja sitten ollaankin taas jo veronkorotuspuheissa ja –puuhissa. Vaan kun ainakin keskiluokka alkaa olla jo aika väsynyt maksamaan jatkuvasti nousevia veroja ja maksuja. Jos verotus tästä vielä kiristyy, niin eipä juuri ole enää mieltä raahautua töihin ja ahertaa julkisten palveluiden eteen.

Yhteiskunnan on päätöksillään tehtävä työnteosta ja yrittämisestä kannattavaa ja luotava uskoa siihen, että verojen maksaminen kannattaa. Kustannukset on saatava kuriin ja toiminta tehokkaammaksi. Julkinen sektori ei voi olla enää pohjaton kaivo jonne verorahat uppoavat.

Minulla on tunne, että kaupunkimme toimialajohtajat ovat hiljalleen oivaltamassa tämän. Oivaltamassa, että kuntapuolellekin voidaan ottaa oppia yksityiseltä sektorilta mm. siinä, että budjetissa on pysyttävä. Ja jos näyttää siltä, että jollain kustannuspaikalla budjetti ylittyy, on tilannetta syytä tasapainottaa jonkun toisen kustannuspaikan kohdalla, saman toimialan sisällä. Aiemmin on budjetit ylittyneet joillakin aloilla toistuvasti ja kenties luotettu siihen, että kyllä tarvittavat rahat aina jostain kaivetaan, jos ei muuten niin veroja korottamalla.

Muutama murhe tilinpäätöksestä kyllä löytyy ja yksi on kaupungin henkilöstömäärä. Olemme valtuustossa linjanneet, että henkilöstömäärän tulisi olla reippaasti laskeva, näin ei kuitenkaan ole käynyt. Vuonna 2016 henkilötyövuosia oli 6947, eli enemmän kuin edellisenä vuotena. Edelleen keskiportaan johtoa on liikaa. Enkä haluaisi uskoa, että nykypäivän esimiehille on edelleen tärkeää se, montako alaista voi ilmoittaa johtavansa.


Toinen murhe on valtava sairauspoissaolojen määrä. Keskimäärin kaupungin työntekijöillä on sairauspoissaoloja 17,7 päivää vuodessa/työntekijä. Yksityisellä sektorilla päiviä on lähes puolet vähemmän. Jokainen sairauspoissaolopäivä maksaa keskimäärin 350 euroa. Jos jokainen työntekijä olisi sairauslomilla "vain"10 päivää vuodessa, säästäisi kaupunki 18,7 miljoonaa euroa. Tällä rahalla voisimme lyhentää lainoja, alentaa veroprosenttia tai tarjota veronmaksajille parempia palveluja. Olen pohtinut usein onko julkisella sektorilla töissä sairaampaa väkeä, tai onko helpompaa olla isosta joukosta poissa, kun kenties joku muu tekee sillä aikaa työt, vai onko johtamisessa ongelmia. Ehkäpä näitä kaikkia.

Mutta kaikkiaan on oltava tyytyväinen siitä, että kaupunkimme talouden suunta on nyt oikea. Jospa tämä kovan työn takana ollut tasapainoinen talous olisikin merkki siitä, että moderni aika ja uudet ajattelutavat ovat saavuttaneet myös julkisen sektorin. Toivon mukaan myös äänestäjät haluavat äänestää tämän päivän osaamista ja uusia ajatuksia valtuustoon, jotta kaupunkimme talous on osaavissa käsissä, kilpailukykymme vahvistuu ja pystymme takaamaan riittävän hyvät palvelut jyväskyläläisille jatkossakin.

Miljoonapäätöksiä vajavaisin tiedoin

 

Joskus tuntuu, että kuntapäättäjän pitää tehdä päätöksiä vajavaisin tiedoin jos aihe on poliittisesti arka.  Viimeksi näin ajattelin 13.2. kaupunginhallituksen kokouksessa, kun listalla oli § 25 Pakolaisten kuntapaikkamäärän väliaikainen korottaminen 50:stä 150:een vuonna 2017. Tapani Mäki esitti asiaa palautettavaksi uudelleen valmisteluun taloudellisin perustein. Kannatin tätä ehdotusta, sillä mielestäni taloudelliset laskelmat eivät olleet riittävät vastuulliseen päätöksentekoon. Päätöksenteon tueksi tulee mielestäni, ilman erillistä selvityspyyntöä saada tarkka tulo- ja menoarvio, sekä esitys miten mahdolliset ylimääräiset kulut katetaan. Viime vuoden toteutuneista luvuista olisimme voineet jo jotain päätellä, mutta niitä ei käytössämme ollut. Päätöksellä oli kiire, jotta kaupunki saisi valtion tarjoaman Sylvia-hankkeen lisäbonuksen 100 000 euroa.

Päätöksenteon taustaksi saimme vain tämän tiedon: ”Kotoutumispalveluiden tuloksi on arvioitu 1,3 M€ kuluvan vuoden asiakasmääräarvioon perustuen. Tuloarviossa on huomioitu jo asiakkaina olevat sekä 200 myönteisen turvapaikkapäätöksen saavaa uutta asiakasta mukaan lukien pakolaiskiintiö(50) sekä perheenyhdistämisohjelman kautta tulevat asiakkaat. Tuloarvio kattaa kotoutumispalveluiden kustannukset vuonna 2017.”

Toivottavasti valtion korvausten lisäksi tuleva 100 000e riittää kattamaan kustannukset joita meille väistämättä tulee mm. sivistyspalveluissa, sosiaali -ja terveyspalveluissa ja kotouttamisessa. Ehkäpä tämä paikkamäärän lisäys olisi ollut aavisteltavissa jo vuoden 2017 talousarviota tehdessä, sillä Monikulttuurikeskus Glorian avustusmäärärahaa korotettiin 90 000:sta eurosta 170 000 euroon.

Miksi sitten päätöksiä tehdään vailla täyttä tietoa kustannusvaikutuksista? Minusta näyttää siltä että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä monet päättäjät eivät uskalla kyseenalaistaa päätösesityksiä ilman pelkoa leimautumisesta. Itse teen työtä myös kotouttamisen parissa, joten tiedän millaista ja kuinka tärkeää se työ on, mutta jostain syystä maassamme vallitsee nykyään sellainen ilmapiiri, että on asioita joista ei voi puhua. Jos päätettävänä olisi ollut vaikkapa lukiorahoituksen lisäys tai kotisairaalatoiminta, keskustelua olisi ollut huomattavasti enemmän ja laskelmia ja selvityksiä päätöksenteon pohjaksi olisi tullut.

Nykyinen ilmapiiri jossa maahanmuuton kustannuksista tai mahdollisista ongelmista ei voi puhua avoimesti leimautumatta, ei tunnu minusta asialliselta, eikä myöskään pitkällä tähtäimellä maahanmuuttajien etujen mukaiselta, vaan on omiaan lisäämään epäluuloja ja vastakkainasettelua. 

Kati-Erika Timperi

Jyväskylän lukioselvitys on valmistunut

Selvitystyöryhmä on nyt sanojensa mukaan tarkastellut Jyväskylän lukiokoulutuksen resursseja ja johtamisjärjestelmän kehittämismahdollisuuksia. Miksi tuo tarkastelu kuulostaa minun korviini kovin erilaiselta kuin selvittää. 

Työryhmä toteaa, että tunnuslukuanalyysin perusteella Jyväskylän lukiokoulutuksen suhteellinen asema kymmenen suurimman kaupungin joukossa on heikentynyt vuosina 2009-2016. Opetuksen osalta tunnusluku osoittaa, että Jyväskylässä opetukseen käytettävä resurssi on pienin kymmenen suurimman kaupungin joukossa. Sisäiseen hallintoon Jyväskylässä puolestaan näyttäisi tilastojen perusteella kohdistuvan suurin resurssi.

Selvitystyöryhmä ehdottaa, että Jyväskylän kaupunki harkitsisi Jyväskylän lukiokoulutuksen rahoittamista siten, että vuoden 2016 opetusresurssin taso voitaisiin säilyttää. Vuoden 2016 tilinpäätöksen, vuoden 2017 talousarvion ja vuosien 2018-2019 taloussuunnitelmien perusteella arvio vuodelle 2017 tarvittavasta rahoituksesta on noin 370 000 euroa, vuodelle 2018 noin 820 000 euroa ja vuodesta 2019 alkaen vuosittain noin 1 275 000 euroa. Näiden arvioiden perusteella lukiokoulutuksen olisi mahdollista saavuttaa talouden tasapaino vuonna 2019.

Työryhmä kuitenkin toteaa, että luvut eivät ole vertailtavissa suoraan eri kaupunkien välillä. Työryhmän mukaan selvitystyö toi esille sen, että jatkoselvittelyjä tarvitaan mm. lukiokoulutuksen todellisten kustannusten ja valtionosuusrahoituksen vastaavuudesta (Vantaan ja Lahden kaupungit kattavat lukiokoulutuksen kustannukset valtionosuusrahoituksella), rehtoreiden työtehtävien organisoinnista ja opetusresurssin käytöstä sekä koulutuksen järjestäjien resursseillaan tuottaman koulutuksen tuloksista.

Tarkastelun lopputulema ei minua yllättänyt. Miksi niin usein näistä selvityksistä tulee se olo, että lopputuloksen saattoi arvata. Raportista päällimmäisenä mieleen jäi lause ”opetustunnin kustannuksen kalleudessa Jyväskylän lukiokoulutus on sijoittunut vuosittain ensimmäiseksi tai toiseksi”

Olisikos osa syytä mm. siinä, että meidän lukioissa hallinto on ollut suuri ja kallis. Vuoteen 2017 asti Jyväskylän lukiokoulutuksessa on ollut kehittämispäällikön virka, jollaista vertailussa mukana olleilla koulutuksen järjestäjillä ei ollut, mikä osaltaan on lisännyt lukiokoulutuksen sisäisen hallinnon kustannuksia suhteessa vertailukaupunkeihin. Lukioissamme on ollut kehittämishankkeita toisensa perään ja totta on, että kehittääkin pitää, mutta kouluissa tarvitaan nyt kipeämmin opettajia kuin hanketyöntekijöitä.  Eiköhän kehittämiset olet nyt vähäksi aikaa kehitetty ja aika on saattaa tuotokset käytäntöön.

Voisipa syytä olla myös siinä, että molemmilla lukioilla on ollut kaksi rehtoria ja lisäksi toisella yksi apulaisrehtori (ja vuoteen 2016 asti yksi luottamusapulaisrehtori) ja toisella luottamusapulaisrehtori (vuoteen 2016 kolmas rehtori, jonka virka tosin jätettiin täyttämättä viranhaltijan eläköidyttyä). Lisäksi aikuislukiolla on rehtori ja luottamusapulaisrehtori. Luottamusapulaisrehtoreita lukuun ottamatta kaikkien työpanos on kohdistunut kokonaan tai lähes kokonaan hallintoon. Monessa muussa kaupungissa rehtoreilla on opetusvelvollisuus, meillä sitä ei juuri ole ollut. Olisikohan ihan mahdoton ajatus saada lisää euroja opetukseen rehtoreiden opetusvelvollisuuden myötä?
 
Mutta se on selvää, että resursseja opetukseen on saatava lisää. Lyseolaisen äitinä olen todella huolissani opetuksen tilasta. Ryhmäkoot ovat liian isoja. Esimerkiksi tyttäreni matematiikan ryhmässä on 38 oppilasta! Joidenkin aineiden kohdalla tuntuu opettajilla olevan poissaoloja ja oppilailla paljon itseopiskelua. Itse en pidä tätä todellakaan hyvänä suuntana jatko-opintoja ajatellen. Kaikilla ei ole insinööri-isää joka pystyy kotona opettamaan sen mitä koulussa olisi pitänyt oppia. Kertauskursseja ei enää tarjota vaan niitä tyrkyttää nyt Kesäyliopisto. Ne ostavat joilla on varaa ja halua siihen.

Korjaamista olisi myös asenteissa. Moni opettaja ei tule ajatelleeksi, että he ovat mitä suuremmassa määrin palveluammatissa. Silloin ei vaan voi kiukutella oppilaille rahojen vähyyttä tai todeta että tämä on vapaaehtoinen koulu, tänne ei ole pakko tulla tai että jos vanhemmat laittavat lukukauden aikana kolme viestiä eri asioista eri opettajille, vastaukset kestävät toista kuukautta. Nuoremme myöskin ihmettelevät miksi remontoidussa Lyseossa kaikki on niin kamalan hienoa ja kallista ja kysyvät miksi niitäkin rahoja ei voinut käyttää opetukseen, heille olisi kuulemma riittänyt Ikeankin laatu jos opetus olisi edes samaa tasoa kuin peruskoulussa. Ei 16-17-vuotiaat ole vielä valmiita hyppäämään itsenäisen opiskelun ihmeellisen maailmaan.

Äitinä ja kuntapäättäjänä olen oikeasti huolissani siitä, miten panokset saadaan opetukseen, nuorten hyväksi eikä kehittämishankkeisiin,  tai hallintoon, jos kaupunki lähtee rahoittamaan lukiokoulutusta? Molemmissa rooleissa yritän tehdä parhaani.

Selvitysraportti löytyy täältä:

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/88898_raportti_lukioselvitys_20170220.pdf