Tuo lausahdus tuli liiankin tutuksi opiskeluaikoina, kun purjehtiva työkaveri vastasi päivittelyyni vallitsevasta kelistä. Seuraavana kesänä kosto iski ja koko kesän porotti taivaan täydeltä ja sehän tiesi virvoitusjuomatehtaalla myös kuluttajapalvelun puolella melkoista ruuhkaa.
Vaan kyllä itselleni veneily on hyvän sään puuhaa. Keväällä
kelit suosivat ja saimme veneen vesille heti toukokuun alussa. Vaan kuinkas
kävikään, vene osoitti vuotamisen merkkejä talvihuollosta huolimatta ja
pakkohan se oli nostaa kuivalle maalle ja viedä huoltoon. Huollossa vierähtikin
sitten kutakuinkin kuukausi; ei ollut sopivaa osaa, tilattiin väärä osa, oli
vähän muita kiireitä jne. No, vene kuitenkin saatiin ennen lomia takaisin
veteen, mutta olipa trimmi jäänyt pojilta kalibroimatta. Lupasivat tulla ensi
viikolla ja sitäkin seuraavalla viikolla, vaan eipä ole vielä näkynyt – josko
talvella? Kyllä täytyy sanoa, että jos yhtään olisin teknisempi henkilö niin
perustaisin venekorjaamon. Katteet kohdillaan, töitä riittää eikä
asiakaspalvelusta tarvitse kantaa huolta kun omissa talleissa noita koneita ei
juuri rassailla.
Onneksi muutamia aurinkoisia päiviä ja etenkin iltoja sattui
heinä-elokuullekin. Mukaan pullo hyvää juomaa, kalaa eri muodoissaan, veneessä
perunat kiehumaan ja totta kait jääkaapissa odotti jälkiruoka tai leivos venekahveja
varten. Yhtään yöreissua emme tänä kesänä tehneet, johtuen nihkeistä keleistä
ja nahkeista teineistä. Ensimmäinen kesä kun veneilimme paljon myös kahdestaan.
Jalkapalloilijalle ei ole veneessämme tarpeeksi tilaa ja miksipä toinenkaan
olisi lähtenyt mukaan kun ei ollut ketään kenen kanssa nahistella. Kunnes vanhempi tytär keksi, että hänhän saa
jo ajaa venettä. Hyvinhän se jo
sujuikin, tosin ikävä äiti oli taas kerran äiti ja torppasi sinänsä loistavan
idean kaverisynttäreistä veneellä. Synttärit kyllä toteutuivat, mutta isä oli
pakko kelpuuttaa mukaan kippariksi. Ihan vielä en tuon ikäiselle antaisi 220hv
moottorilla varustettua venettä omiin käsiin vaikka lakimme sen toki sallisi.
Kyllä, miten onkaan päässyt tällainen erhe lainsäätäjille käymään. Sen sijaan
hallituksemme muistaa meitä veneilijöitä jo ensi vuonna veneverolla. Kun
vesiteitä ei juuri tarvitse kunnossapitää, niin kaipa tämä poppoo sitten takaa
meille veroa vastaan upeat veneilysäät. Mikäs sen hienompaa!
Se täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka hienoja kelejäkin oli,
niin ei kuitenkaan niin hienoja, että olisin uimassa tänä kesänä käynyt. Näissä
vesissä uiminen vaatisi saunan, jotta koko loppupäivää ei tarvitsisi
uintireissun jälkeen värjötellä. Veneestämme puuttuu sauna ja tulee puuttumaankin,
mutta olisihan se hienoa jos saisimme Jyväsjärven rantaan jyväskyläläisten oman
”Löylyn”. Tyylikkään, hyvätasoisen, suurelle yleisölle avoimen saunan, jossa
olisi riittävän iso terassi, tasokasta ruokaa ilman lihapiirakoita tai fine
dining-leimaa, jonne ulkomaiset vieraat ja jopa veneilijätkin olisivat
tervetulleita. Sitä odotellessa nautin aurinkoiset hetket veneilystä ja illan
viiletessä siirryn lämmittelemään omaan saunaan ja ammeeseen, ilman
rauhoittavaa laineiden liplatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.