Valtuustovuosi takana

                                              Kuva: Marjo Pakka

Niin vaan on ensimmäinen valtuustovuosi ja monet vaalit ja valinnat takana. Kiitos kaikille minua tukeneille.

Muutama vuosi sitten pohdin hartaasti yrittääkkö  yhdistystoiminnasta näkyvämmin mukaan kunnallispolitiikkaan. Kuukausia asiaa pohdittuani ja kymmenien ihmisten kanssa juteltuani päätin kokeilla miten käy. No hyvinhän siinä kävi.

Ennakkoasenteeni oli vähän kaiken suhteen – pessimisti ei pety. Ja täytyy todeta, että tuo oli juurikin minulle sopiva näkökulma. Olin toki pitkään politiikkaa seurannut ja usein turhautunut ja välillä kiukustunutkin sitä touhua katsellessa ja kuunnellessa. Niin usein tuntui aivan tossijaiset asiat nousevan päällimmäisiksi, oman edun tavoittelijat eivät näyttäytyneet vähemmistönä, pienet piirit kiehuvat omissa keitoksissaan ja vouhotusta tuntui riittävän vähän joka asiassa.

Aatokseni ei tuosta juuri ole muuttuneet. Tuohon kaikkeen olen törmännyt, lisäksi harmittaa joidenkin valtuutettujen epäkohtelias käytös; kuten huutelu salissa, nukkuminen valtuuston aikana, omien asioiden ja etujen ajaminen, juoruilu ja erinäisten pelien pelailu, toisten mollaminen, halveksuminen ja eriarvoistaminen puolueen, aatteen tai mielipiteiden perusteella jne. Sydämensivistyksen soisin olevan aatteenpaloa vahvempaa.

Mutta…..monen monta hyvääkin asiaa on tullut eteen. Olen saanut tavata mukavia ihmisiä (kyllä, yli puoluerajojen) joihin en välttämättä olisi muuten törmännyt, olen saanut uskomattoman paljon kauniita viestejä, terveisiä ja toiveita kuntalaisilta ja päässyt perehtymään oikein perusteellisesti muutamiin minua todella kiinnostaviin asioihin.

Vouhotus ei edelleenkään ole minua varten, kuten ei yhden asian puolesta kampanjointi tai puheiden pitäminen puhumisen ilosta. Olen kyllä kova puhumaan, mutta usein olen enemmänkin tarkkailijan roolissa.  En kylläkään siksi etten uskaltaisi sanoa mitä ajattelen, usein vain koen että ihan jokaista asiaa ei tarvitse härkkiä. Mieluummin kerään tietoa, analysoin ja muodostan mielipiteeni niiden perusteella ja jos oikein sopiva tilaisuus tulee, voin jopa sanoa jotain!! Intohimoni on erityisesti talous.  Saatan olla juuri se ikävä ämmä joka pyytää tarkempia tuloslaskelmia nähtäväksi tai tilastotietoja aiemmilta vuosilta, jotta pääsen lukujen taakse.  Niihin olen hautautunut usein huomaamattani pitkiksikin ajoiksi ja kehtaanko edes sanoa millaista iloa olen joskus tuntenut kun olen mielestäni löytänyt luvuista yhteyksiä asioille. Vaikka talousasioihinkin keskittymisen voisi nähdä myös yhden asian ajamisena, koen että on kuitenkin kyse asiasta joka koskettaa kaikkia kuntalaisia, ei vain lapsia, vanhuksia, keski-ikäisiä tai maahanmuuttajia.  Jos talousasiat on kunnossa, kaikki saavat siitä hyödyn. Omimmaksi koen edelleen tuon suhteellisen hiljaisen tavan tehdä työtä yhteiskuntamme hyväksi ja ei tämä nyt olleenkaan niin hankalalta tai ikävältä tunnu kuin ehkä nuorempana olin aavistellut!

Viimeisen viikon aikana olen saanut kymmeniä kyselyitä siitä olenko lähdössä eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi. Kysyjille olen vastannut totuudenmukaisesti, että en ole miettinyt asiaa. Ja monelle jatkanut vastausta, että jos vaikka kiinnostuisinkin asiasta, niin enhän voi tietää huolisiko puolueemme minua edes ehdokkaaksi. Eletään nyt tätä kevättä, tehdään töitä ja kannustetaan Kokoomusta Eurovaaleissa 2014!