Tämä loppukesä on aikaa, jolloin moni poliitikko miettii
lähtisikö ehdolle eduskuntaan. Ymmärrän tuon myllerryksen mitä mielissä käy.
Riittääkö oma osaaminen, mitkä ovat ne minulle tärkeimmät asiat, kestänkö
vaalikiertueen tahtia, jaksanko henkistä painetta ja jatkuvaa arvostelua.
Itselle tuntui jotenkin luontevalta jatkolta pohtia ihan
tosissaan seuraavaa askelta, sillä kunnallispolitiikka on tullut nyt
viimeistään tutuksi, kun päivittäin sen kanssa on tekemisissä. On helpompaa kun
tietää miten kuntataloudessa asiat toimivat, peilata valtion tason päätösten
heijastumista kuntiin, kotitalouksiin ja yksittäisiin ihmisiin.
Omiksi vahvuuksikseni tiesin talouden, kolmannen sektorin ja
kotitalouksien haasteiden tuntemuksen. Yliopistossa pääaineeni oli
kuluttajaekonomia ja siitä olen kyllä aidosti ylpeä. Meitä Viikistä
valmistuneita on vähän, kaksitoista opiskelijaa otetaan vuosittain alaa opiskelemaan.
Monelle kuluttajaekonomia ei kerro oikein mitään. Suurimpia ainekokonaisuuksia
omissa opinnoissani olivat kansantaloustiede, kuluttajakäyttäytyminen, tilastotiede,
sekä rahoitus ja lainsäädäntö.
Kun minua pyydettiin Kokoomuksen ehdokkaaksi ensi kevään vaaleihin, tarvitsin
minäkin harkinta-aikaa. Sen olin jo valtuustossa ja kaupunginhallituksessa
huomannut, että asiat eivät ole mitään ydinfysiikkaa tai kvanttimekaniikkaa,
mutta aikaa, asioihin perehtymistä ja johdonmukaisuutta tarvitaan. Niihin olin
valmis. Vaan edelleen mietitytti se yksi ikävä puoli, mikä näyttää leimaavan
nykyaikaa.
Kaikki on julkista, poliitikot yleistä riistaa ja
yksityisyyttä tai arvostusta ei ole juuri olemassakaan. Viime vuosien
tuntumalla sanoisin, että ne pitävät kovinta meteliä ja arvostelevat
suurimmalla äänellä, ketkä eivät ole itse valmiita käyttämään omaa aikaansa
yhteiskuntamme hyväksi. Sieltä tulee ne kärkevimmät arvostelut ja herroittelut
ja kohinat suurista palkkioista. No, sen voin kyllä kertoa, että ei tätä
kaikkea ihan vain rahan voimalla jaksa, esim. itselleni jää yhden kokouksen
palkkiosta käteen 48 euroa ja kokoukseen valmisteluineen kuluu aikaa viidestä
tunnista eteenpäin.
Kyllä isoimmat taistot kävin itseni kanssa juuri tuosta
yksityisyyden menettämisestä. Nykyinen ilmapiiri on se, että kaikkea saa
kuvata, kaikkea saa haukkua ja mitä negatiivisempaa sen parempaa. Lasteni vuoksi harkitsin asiaa pitkään. Itse en ole vielä joutunut kovin
negatiivisten asioiden kanssa tekemisiin, ainoastaan ulkonäköni vuoksi. Olen saanut
kuulla kuinka olen ”päässyt piireihin” vain ulkonäköni vuoksi, toisaalta olen
saanut kuulla, että inhoan sinua ulkonäkösi takia, kuullut olevani ruma tai
kotkannenäinen kuiva ämmä. En voi
väittää etteivätkö nämä kommentit olisivat missään tuntuneet ja saaneet
pohtimaan aiempia hetkiä elämässäni, joissa olen ulkonäköäni joutunut
miettimään vaikka koskaan en itseäni ole kummoisena pitänyt ja asialle kauheasti aikaa suonut.
Mutta enemmänkin olen huolissani lapsista ja nuorista.
Millaisen kuvan me aikuiset heille annamme, jos toisen arvostelu on ihan ok ja
hyväksyttävää. Jättääkö joku elämässään jotain tekemättä, tai luopuuko unelmistaan siinä pelossa ettei jaksa paineita ja arvostelua. Harva meistä on ulkonäköään, perhettään tai elintasoaan
saanut lapsuudessaan valita. Niillä mennään mitä on ja aina voi koittaa
parantaa, mutta se ei voi olla mikään itseisarvo, vaan se, että saisi elää
onnelliseen elämän hyväksyttynä ja rakastettuna. Ulkonäöllä tai varallisuudella
kun ei kuitenkaan ole lopulta merkitystä, ainoastaan sillä mitä on antanut
toisille.
Mikä sitten auttaa jaksamaan. Hyvät keskustelut ihmisten
kanssa, kun vaikeistakin asioista puhutaan rakentavaan sävyyn ketään
syyttelemättä ja toisia mustamaalaamatta. Toisten poliitikkojen tuoma tuki ja
ymmärrys, että samassa veneessä ollaan ja vaikeuksista huolimatta haluamme
saada asioita parempaan suuntaan ja yhteiskuntaamme kestävämmälle pohjalle.
Myös tunne siitä, että itse ainakin on yrittänyt.
Toivon tsemppiä, lujaa luonnetta ja vahvaa itsetuntoa kaikille
ehdolle lähteneille tai sitä harkitseville.
Ja suvaitsevaisuutta, lämmintä sydäntä ja kaunista käytöstä meille
kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.