Järki käteen Jyväskylä

 

Ei voi kyllä taas kuin päivitellä kaupunkimme leikkipuistoihin liittyvää touhua. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, hieman eri näkökulmasta. http://kati-erika.blogspot.fi/search?updated-max=2012-10-15T11:22:00-07:00&max-results=7

Miten on mahdollista, että kaupunginpuutarhuri Vesa Lehtinen vetoaa siihen, että käytöstä poistettuja leikkitelineitä ei voi myydä eteenpäin, koska vastuu telineen turvallisuudesta ei siirry ostajalle.  Nyt on kyllä ihan pakko lähteä selvittelemään missä tällainen laki seisoo.  Tässähän voisi alkaa epäilemään, että kaupunki ei voi myydä esim. omistamiaan autojaan eteenpäin, sillä vastuu turvallisuudesta ei siirry uudelle kuskille?

Olen itse asunut neljä vuotta Budapestissä ja edelleen käyn siellä vuosittain lomailemassa. Toukokuussa kävin katselemassa entistä kotiamme ja kiertelin lähipuistoja ja ulkoilualueita. Yllä oleva kuva on sieltä. Kaupungin puistosta. Jos en ihan väärin muista, niin Unkarikin on EU-maa. Sattuupa olemaan vielä Nato-maakin, mitä en yhtään pistäisi pahaksi meilläkään.

Kovin toisen näköisiä ovat puistojen leikkitelineet siellä tavallisilla asuinalueilla, näin monessa muussakin Keski-Euroopan kaupungissa. Toki viimeisen päälle hienoja puistoja löytyy sieltäkin, mutta vain muutamia. En toki ole hienoja leikkipuistoja vastaan, mutta  riittäisikö joskus vähän vähempikin, jossa jäisi tilaa lapsen omalle luovuudelle, eikä kaikki olisi valmiiksi rakennettuja kalliita elämyspuistoja. Johtuuko tämä ero leikkipuistojen tasossa nyt siitä, että meillä on eri lait vai noudattavatko toiset lakia omaksi tappiokseen asti ja toiset ehkä vähän lievemmin.

Onko tosiaan niin, että Suomessa suurin uhka mitä lapsiamme kohtaa, ovat leikkipuistojen välineet?

Ehkä olisi oikeasti pohdittava onko tämä maa lakeja vai ihmisiä varten. EU-rekisterissä on kutakuinkin 17684 voimassa olevaa säädöstä. Suomessa meillä on vielä 1700 omaa lakia ja siihen vielä päälle asetukset, ohjeet ja muut normit joita todella on ja riittää. Vuonna 2013 säädöskokoelmassamme julkaistiin 1331 säädöstä. Näistä eduskunnan käsittelemiä lakeja tai muutoksia oli 635. Uusia lakejakin eduskunta sääti 84. Kyllä, eduskunnan tehtävä on nimenomaan säätää lakeja, mutta eikö meille entiset lait riitä tai ainakin vähän vähempi määrä uusia. Jotenkin tuntuu siltä, että kansanedustajamme haluavat aina vaan lisää ja lisää lakeja. Taitaa lakien säätäminen olla liian helppoa nykyään ja tehtaillaanko niitä samalla innolla kuin esimerkiksi valtuustoaloitteita siinä toivossa, että saadaan oma nimi esiin. En tiedä, mutta tolkuttomalta tämä nykymeno tuntuu. Voisiko seuraavan eduskunnan tavoite olla turhien lakien ja säädösten purkaminen ja kansalaisten vapauden ja vastuun palauttaminen.