Jos ei ole helppoa työttömällä, niin ei ole työnantajallakaan

Ilolla tervehdin uudistusta, kun työnvälitys siirtyy pois valtiolta. Muutoksen taustalla on nykymuotoisen työnvälityksen tehottomuus ja valtiovallan haluttomuus lisätä määrärahoja. Vuonna 2019 siirrytään työnvälityksessä monituottajamalliin, jolloin työnvälityspalveluiden tuottaja voi olla kunta, yksityinen tai kolmas sektori.

Ongelmaksi varmasti nousee mm. tietosuoja, kun TE-toimisto ei ainakaan toistaiseksi voi antaa henkilötietoja eteenpäin, karenssien määrittely sekä palveluiden laatu ja luotettavuus. Palvelualttiutta uskon kuitenkin löytyvän aiempaa enemmän, sillä ihan pienistä rahasummista ei työnvälityspalveluissa ole kyse.

Kesällä otin yhteyttä paikalliseen TE-toimistoon, kun olin vailla uutta työntekijää. Laitoin heille tiedon tarpeestamme ja laadin kuvauksen tehtävästä ja toiveistamme työntekijän suhteen. Useamman viikon mittainen hakuaika päättyi, emmekä olleet saaneet yhtään hakemusta. Kesälomalla käväisi kyllä mielessä, että eikö todella Jyvässeudulta löydy yhtään toimistotyöstä kiinnostunutta, palkkatukeen oikeutettua henkilöä. Edellisen kerran vajaat neljä vuotta sitten sain vastaavaan tehtävään kymmeniä hakemuksia. Hakupäivän jälkeen laitoin palautetta työnvälityspalveluun, sekä johtajalle. Kukaan ei vastannut koskaan sähköpostiini, mutta muutaman päivän päästä sain ensimmäisen hakemuksen, joten saatoin päätellä, että asialle on vihdoin tehty jotain ja hakuaikaa jatkettiin. No, saimme hyvän työntekijän – hänen omasta aloitteestaan. Hän oli löytänyt työpaikan facebook-sivuiltamme. Kaksi haastattelemaani työnhakijaa kertoivat, että heille oli annettu työttömäksi ilmoittautuessaan päivämäärä, milloin heille soitettaisiin ja kartoitettaisiin työnhaun tilanne uudelleen, mutta kummallekaan ei kukaan ollut koskaan soittanut.

Jälkikäteen tuli TE-toimistosta kysely voivatko poistaa työpaikan tiedostoistaan hakuajan jo umpeuduttua. Tuohon vastasin, että kiitos, tehkää näin ja kerroin tyytymättömyyteni heidän palveluihinsa. Pian sen jälkeen sain kuin sainkin sähköpostin palvelujohtajalta jossa hän kertoi, että palkkatuen tavoitteena on edistää henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja tästä syystä kohdennamme palkkatukea vahvasti yrityksiin työllistämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön tekemien seurantojen mukaan yrityssektorille myönnetyt palkkatuet johtavat todennäköisemmin jatkotyöllistymiseen palkkatukijakson jälkeen.

Ihan mielenkiintoinen kannanotto. Toki ymmärrän tuonkin, että monet yhdistykset pyörittävät palkkatukilaisten rulettia, mutta meillä tällaista ei ole ollut. Edellinen työntekijämme lähti toisiin tehtäviin ja mielellämme tarjosimme vapautunutta tehtävää myös pitkäaikaistyöttömille.

Kylläpä olisin työantajana kiitollinen ripeästä ja asiallisesta palvelusta jos tämä uudistus sen toisi. Ja mahdollisesti joskus työttömäksi joutuessanikin uskoisin mieluummin asioivani aidosti palveluhenkisen työnvälittäjän kanssa, joka koettaa löytää molempaa osapuolta hyödyttävän ratkaisun ja vieläpä tekisi sen mielellään.

Julkaistu täällä: http://kokoomusjkl.blogspot.fi/2016/09/jos-ei-ole-helppoa-tyottomalla-niin-ei.html

Finns inget dåligt väder, bara dåliga kläder

Tuo lausahdus tuli liiankin tutuksi opiskeluaikoina, kun purjehtiva työkaveri vastasi päivittelyyni vallitsevasta kelistä. Seuraavana kesänä kosto iski ja koko kesän porotti taivaan täydeltä ja sehän tiesi virvoitusjuomatehtaalla myös kuluttajapalvelun puolella melkoista ruuhkaa.

Vaan kyllä itselleni veneily on hyvän sään puuhaa. Keväällä kelit suosivat ja saimme veneen vesille heti toukokuun alussa. Vaan kuinkas kävikään, vene osoitti vuotamisen merkkejä talvihuollosta huolimatta ja pakkohan se oli nostaa kuivalle maalle ja viedä huoltoon. Huollossa vierähtikin sitten kutakuinkin kuukausi; ei ollut sopivaa osaa, tilattiin väärä osa, oli vähän muita kiireitä jne. No, vene kuitenkin saatiin ennen lomia takaisin veteen, mutta olipa trimmi jäänyt pojilta kalibroimatta. Lupasivat tulla ensi viikolla ja sitäkin seuraavalla viikolla, vaan eipä ole vielä näkynyt – josko talvella? Kyllä täytyy sanoa, että jos yhtään olisin teknisempi henkilö niin perustaisin venekorjaamon. Katteet kohdillaan, töitä riittää eikä asiakaspalvelusta tarvitse kantaa huolta kun omissa talleissa noita koneita ei juuri rassailla.

Onneksi muutamia aurinkoisia päiviä ja etenkin iltoja sattui heinä-elokuullekin. Mukaan pullo hyvää juomaa, kalaa eri muodoissaan, veneessä perunat kiehumaan ja totta kait jääkaapissa odotti jälkiruoka tai leivos venekahveja varten. Yhtään yöreissua emme tänä kesänä tehneet, johtuen nihkeistä keleistä ja nahkeista teineistä. Ensimmäinen kesä kun veneilimme paljon myös kahdestaan. Jalkapalloilijalle ei ole veneessämme tarpeeksi tilaa ja miksipä toinenkaan olisi lähtenyt mukaan kun ei ollut ketään kenen kanssa nahistella.  Kunnes vanhempi tytär keksi, että hänhän saa jo ajaa venettä.  Hyvinhän se jo sujuikin, tosin ikävä äiti oli taas kerran äiti ja torppasi sinänsä loistavan idean kaverisynttäreistä veneellä. Synttärit kyllä toteutuivat, mutta isä oli pakko kelpuuttaa mukaan kippariksi. Ihan vielä en tuon ikäiselle antaisi 220hv moottorilla varustettua venettä omiin käsiin vaikka lakimme sen toki sallisi. Kyllä, miten onkaan päässyt tällainen erhe lainsäätäjille käymään. Sen sijaan hallituksemme muistaa meitä veneilijöitä jo ensi vuonna veneverolla. Kun vesiteitä ei juuri tarvitse kunnossapitää, niin kaipa tämä poppoo sitten takaa meille veroa vastaan upeat veneilysäät. Mikäs sen hienompaa!

Se täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka hienoja kelejäkin oli, niin ei kuitenkaan niin hienoja, että olisin uimassa tänä kesänä käynyt. Näissä vesissä uiminen vaatisi saunan, jotta koko loppupäivää ei tarvitsisi uintireissun jälkeen värjötellä. Veneestämme puuttuu sauna ja tulee puuttumaankin, mutta olisihan se hienoa jos saisimme Jyväsjärven rantaan jyväskyläläisten oman ”Löylyn”. Tyylikkään, hyvätasoisen, suurelle yleisölle avoimen saunan, jossa olisi riittävän iso terassi, tasokasta ruokaa ilman lihapiirakoita tai fine dining-leimaa, jonne ulkomaiset vieraat ja jopa veneilijätkin olisivat tervetulleita. Sitä odotellessa nautin aurinkoiset hetket veneilystä ja illan viiletessä siirryn lämmittelemään omaan saunaan ja ammeeseen, ilman rauhoittavaa laineiden liplatusta.

Toimettomia toimikuntia

Jyväskylän kaupungin organisaatiossa on monenlaisia lautakuntia, johtokuntia, työryhmiä ja toimikuntia, kuten työllisyystoimikunta ja hyvinvointipoliittinen toimikunta. Itse toimin tuon viimeksi mainitun toimikunnan varapuheenjohtajana. Olen tässä nyt muutaman vuoden seurannut kyseisen toimikunnan työskentelyä ja olen kyllä vähintäänkin turhautunut.

Vuodesta toiseen listalle on kerätty asioita jotka saatetaan toimikunnalle tiedoksi. Toukokuun kokouksessa oli läsnä 6 viranhaltijaa ja 6 poliitikkoa. Käsittelimme vajaan kolmen tunnin kokouksesta tunnin Jyväskylän monikulttuurisuusohjelmaa 2013–2016. Yllättävän moneen kohtaan oli virkamiehillä selitys, että kyseisiä asioita ei ole mitattu, niihin ei ole mittareita tai on mitattu, mutta tiedot ovat hajallaan eri yksiköissä eikä niitä siten saada samaan raporttiin. Esimerkiksi ohjelmaan oli merkitty: ”Tavoite: Varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa toteutuu rasismin ja rasistisen häirinnän nollatoleranssi. Mittari: Rasismin ja rasistisen häirinnän tunnusmerkit täyttävien tapausten määrä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa vuosittain. Lopputulos: Rasismin ja rasistisen häirinnän tunnusmerkkejä täyttäviä tapauksia ei ole varhaiskasvatuksessa ainakaan tilastoitu.”

Aivan varmasti tällaisia tapauksia on ollut, mutta niitä ei ole tilastoitu. Muistan äitinä täytelleeni tässä vuosien aikana useampiakin lomakkeita joissa on kysytty mm. onko lapsesi kohdannut rasismia päiväkodissa, koulussa jne. Tietoa kerätään, mutta edistääkö se mitään. Ketä tällainen toiminta palvelee ja mikä virka on toimikunnalla, jossa emme voi kun todeta saaneemme asiat tiedoksi.

Kävin vilkaisemassa kaupungin nettisivuilta pöytäkirjoja, joita työllisyystoimikunta on tänä vuonna tehnyt. Kahden kokouksen aikana on saatu päätettyä kokouskäytännöt ja kokousajat. Listalla ollut työllisyyspalveluiden kehittäminen oli kuitattu päätöksenä: työllisyystoimikunta keskustelee työllisyyspalveluiden kehittämisestä, päätös hyväksyttiin. Lisäksi näissä kahdessa kokouksessa oli keskusteltu kolmesta valtuustoaloitteesta.

Meillä olisi tässä kaupungissa varmasti paljon tekemistä työllisyyden ja hyvinvoinnin saralla, mutta asiat eivät hoidu kokouksissa istumalla tai raportoimalla.

Olenkin esittänyt hyvinvointipoliittisen toimikunnan kokouksessa ja kaupunginhallituksen kokouksessa, että kyseisen toimikunnan voisi lakkauttaa. Tai jos tämä ei onnistu, niin voisiko toimikunnan yhdistää toiseen, viranhaltijoista koostuvaan hyvinvointiryhmään, jos poliittisia päättäjiä on tarpeen olla mukana?

Ilokseni asiaa on luvattu selvittää ainakin näiden kahden toimikunnan osalta. Nähtäväksi siis jää, vaihtuuko Jyväskylässäkin toimettomuus vähitellen toimeliaisuudeksi.

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 30.6.2015

Säästöjä yhdenvertaisuudella

Paljon puhutaan siitä, että Suomen hyvinvointivaltio voidaan pelastaa vain tekemällä rohkeita uudistuksia ja leikkauksia, joissa jokaisen on oltava mukana. Pohjoismaista hyvinvointimallia emme voi turvata velalla eikä verotusta kiristämällä, ne keinot on jo testattu – huonoin tuloksin.

Yhteiskunnan menot on mitoitettava tulojen mukaan, näin me kotitaloudetkin joudumme tekemään. Tällä hetkellä julkisen sektorin menot ovat verotuloihin nähden liian suuret. Tehostamista tarvitaan ja julkisen sektorin kilpailukyvystä on pidettävä huolta, jotta verovaroilla pystytään tuottamaan tarvittavat palvelut jatkossakin.  

Julkisella sektorilla on työssä n. 530 000 ihmistä. Suurimmalla osalla heistä lomapäiviä on yli 30 päivää, usein 38 päivää. Yksityisellä sektorilla lomapäiviä on yleisesti 30.  Tosiasiassa ero on isompi, sillä yksityisellä puolella lauantait lasketaan mukaan lomapäiviin.  Julkisen sektorin 38 lomapäivää tarkoittaa siis muutamaa päivää vaille kahdeksan viikon lomaa. Yksityisen sektorin palkansaaja saa viettää jopa kolme viikkoa vähemmän lomaa. Jos Suomen kaikki 530 000 julkisen sektorin työntekijää tekisivät kolme viikkoa enemmän töitä vuodessa, se tekisi kahdeksan tunnin työpäivällä laskettuna 64 miljoonaa tuntia. Tällä laskelmalla saataisiin kuntasektorilla 52 miljoonaa ylimääräistä työtuntia ja valtiolla 12 miljoonaa ylimääräistä työtuntia. Aika paljon.

Julkisella sektorilla ei myöskään ole samanlaista irtisanomisriskiä kuin yksityisen sektorin palkansaajalla tai yrittäjällä. Tilastokeskuksen taulukoiden mukaan puheet valtion pitkästä ja kapeasta leivästä eivät pidä kapeuden osalta paikkaansa. Monissa valtion tehtävissä ansaitaan vähintään sama ja usein enemmänkin kuin yksityisellä sektorilla, etenkin jos lomarahat otetaan huomioon. Yhden tehdyn työtunnin kustannus vuonna 2012 oli kuntasektorilla 29,50 euroa ja valtiolla 37,40 euroa. Julkinen sektori tehostuisi 1,95 miljardilla eurolla, jos vuosiloma olisi viisi viikkoa vuodessa kuten muillakin.

 Ihan huomiotta en jättäisi myöskään joidenkin alojen alhaisia eläkeikiä. Esimerkiksi puolustusvoimilla eläkkeitä säätelee valtion eläkelaki ja se on yleisestä järjestelmästä aikalailla poikkeava. Epäkohtia siinä on varmasti monia, mutta varsinkin nyt, kun yleistä eläkeikää on nostettu ja pitääkin nostaa, toivoisin kohtelun olevan yhdenvertaista. Toki leikkaukset ja työsuhde-etujen huononnukset kirpaisevat aina, mutta näkisin että tehostaminen kannattaa tehdä ennen kuin olemme pakon edessä, jolloin tarvittavat toimenpiteet voivat olla vielä rankempia.

Eivätkö nämä uudistukset edes osittain toteutettuina olisi sellaisia, mitkä eivät kurjistaisi kenenkään elämää kohtuuttomasti, vaan lisäisivät veronmaksajien yhdenvertaisuutta.

 

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 16.4.2015

Yhteiskunta ja talous tarvitsevat hyvän lapsuuden eläneitä aikuisia!

Kodit ja vanhemmat ovat lasten terveen kasvun kannalta avainasemassa. Kun perheellä on kohtuullinen toimeentulo, aikaa huolenpitoon ja riittäviä palveluita vanhemmuuden tueksi, kodeissa voidaan hyvin.

Kotien ja perheiden hyvinvoinnissa näen kolme erityisen tärkeää osa-aluetta; yhdenvertaisuus, osallisuus ja arjenhallinta.

Ympäröivän yhteiskunnan on vahvistettava ja tuettava vanhemmuuteen liittyviä valmiuksia ja voimavaroja, mutta julkisten palveluiden ylläpito totutulla tasolla ei ole enää mahdollista. Siitä huolimatta palvelujärjestelmämme keskeisenä tehtävänä on edelleen oltava perheiden tukeminen, terveyttä – ja hyvinvointia edistävien palveluiden tarjoaminen, sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ja ongelmien varhainen havaitseminen. Yhdenvertaisuus tarkoittaa minulle sitä, että kaikki ovat samanarvoisia ja esim. syrjintään ja lapsiperheköyhyyteen on puututtava eri alojen ja toimijoiden yhteistyöllä. Myös työnteon kannattavuuden parantaminen on selkeä parannus lastenkin asemaan.

Osallisuus syntyy osallistumisen ja vaikuttamisen kautta. Kolmas sektori, eli yhdistykset ja järjestöt eivät ole uhka julkisen sektorin palvelutuotannolle, vaan tuhannet apukädet yhteisen hyvinvointimme toteuttamiseen. Vapaaehtoistyö on yksi keino hillitä kulukasvua ja yhdessä tehden yhteisöllisyys lisääntyy, eri sukupolvet kohtaavat ja kaikkinainen hyvinvointimme kasvaa. Pienillä paikkakunnilla yhteisöllisyys on jo luontaisesti vahvempaa. Kyllä minäkin haikeana muistelen Karstulan vuosiani ja sitä kuinka pikaluistelurata ja luistelukilpailut saatiin aikaan yhteistyöllä. Viimeaikojen hienoin näyte tästä yhteishengestä on varmasti jäähalli.

Arjenhallinta ja arjen taitojen osaaminen on tärkeä osa sitä, kuinka yksilö ottaa vastuuta omasta elämästään, taloudestaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan. Uskon että meistä vanhemmista jokainen haluaisi antaa lapselleen mahdollisimman hyvät eväät elämään. Aina eivät perheen omat voimavarat tai taidot riitä ja siksi tarvitsemme paitsi yhteiskunnan apua, niin myös toisten ihmisten apua.  Näiden taitojen vahvistaminen on meidän kaikkien asia. Annetaan yhdessä lapsillemme ja nuorillemme parhaat mahdolliset eväät elämään.

 

 

(Kirjoitus julkaistu Viispiikkisessä 1.4.2015)

 

Miesvero??

Alla oleva teksti on Keski-Suomen Kokoomusnaisten hallituksen kirjoittama kannanotto. Itse en voi millään tavoin allekirjoittaa tätä kannanottoa, joka ilmeisesti oli tarkoitettu vitsiksi, siinä surkeasti epäonnistuen.

Toki olen samaa mieltä, että palkkaerot olisi saatava tasaantumaan, mutta asiaan vaikuttaa niin moni seikka, ettei ihan näin yksioikoisesti asiaa voi käsitellä.

Perheiden hyvinvointi on pääasiassa kiinni siitä rahamäärästä minkä huoltajat perheeseen tuovat. Lasten ja perheen hyvinvoinnin kannalta on aivan sama kumpi vanhemmista sen tulon perheelle tuo.

Lyhyesti kommentoin aihetta ylläolevalla kuvalla, joka mielestäni kertoo kaiken oleellisen :)

Hyvää naisten päivä kaikille naisille ja myös teille paljon parjatuille ihanille miehille!!

 

Kati-Erika

 

 

Keski-Suomen Kokoomusnaisten hallitus

Velat, naisten eurot ja miesten pussit – miesvero käyttöön?

Hyvinvointiyhteiskunnan menot ja palvelut rahoitetaan meidän itse kunkin rahoista verottamalla sekä velanotolla. Tätä nykyään julmetulla velanotolla! Valtio ottaa velkaa joka päivä 14 miljoonaa €, mikä on 4 €/pvä/työikäinen, vuodessa n. 1460 €. Ennestään valtiolla on velkaa 95 129 102 761 € (31.1.15), n 24 000 €/työikäinen (15-74v). Lisätäänpä tämä summa meidän jokaisen henkilökohtaiseen velkaan. Ja lisätään siihen vielä huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa otettava valtion lisävelka.  Voidaanko näin jatkaa?

Hyvinvointivaltio halutaan säilyttää, mutta onneksi myös valtiontalouden kriisitietoisuus on lisääntynyt. Menoja/velanottoa on karsittava, jotta ainakin hyvinvointivaltion peruselementit voidaan säilyttää. Mietitäänpä karsintaa! Todennäköisesti aika moni keksisi jotain karsittavia kohteita ja suurin osa siitä joukosta esittäisi karsittavaksi muita kuin itseensä kohdistuvia etuuksia tai itse käyttämiään palveluita. Mutta jos karsinnat olisi tehtävä omista etuisuuksistaan tai käyttämistään palveluista, päätös olisi huomattavasi vaikeampi. Kuitenkin näin eduskuntavaalien alla asiaa kannattaa miettiä ja evästää sekä ehdokkaita että valituksi tulleita.

Naisen euro on edelleen kaukana miehen eurosta. Ero on pienentynyt 30 vuoden aikana 4 senttiä. Tätä vauhtia tavoiteltava Naisen euro = Miehen euro saavutetaan vasta reilun 150 vuoden kuluttua. Saavutetaanko? Tyydyttääkö vauhti? Vaikutus heijastuu koko elämänkaaren ajan, myös ansaittuun eläkkeeseen, valtion tuloveroihin ja kulutukseen. Kaikkihan tietävät, että naiset pitävät shoppailusta. Yksi tulolähde valtiolle olisi myös shoppaileva nainen, jonka palkkataso on kunnossa.

Valtionvelka naista kohden on yhtä suuri kuin miestä kohden. Mitäs jos naisten ja miesten euron erisuuruisuus tasoitettaisiinkin verotuksella?  Verotaulukon mukaisen veron lisäksi miehet maksaisivat pussistaan miesveroa vuosittain aina sen mukaisesti mitä naisen eurosta puuttuu verrattuna miesten euroon ja nämä lisätulot käytettäisiin valtionvelan ylimääräisiin lyhennyksiin. Saataisiinko siihen kulumaan 150 vuotta?

Lisätietoja Riitta-Maija Hautamäki 0407077529

Ravintola-alalle nostetta

 

Ravintola-ala on maassamme todellisessa ahdingossa ja syitä siihen on monia. Suomalaisten ostovoiman heikkeneminen heikon työllisyystilanteen takia, venäläisten matkailijoiden väheneminen ja viime vuosina toteutettu talous- ja veropolitiikka ovat suurimpia syitä. Edustuskulujen verovähennysoikeuden leikkaaminen on ollut yksi lyhytnäköisimmistä päätöksistä mitä on tehty. Onneksi tilanteeseen saatiin tänä vuonna jo kuitenkin osittainen helpotus, ensi vuonna toivottavasti on astuttu jo vielä isompi askel taaksepäin.

Samaan aikaan Ruotsissa on saatu ravintola-alalle nostetta. Omasta muutaman vuoden kokemuksestani ravintola-alan yrityksen toimitusjohtajana tiedän alan haasteet Suomessa. Palkkakulut ovat alalla suuret suhteessa kokonaiskuluihin ja työntekijöiden palkkaaminen vaatii todella uskallusta ja tarkkaa harkintaa. Alalla työskentelee paljon nuoria, joten esimerkiksi alle 26-vuotiaiden työntekijöiden palkkojen sivukulujen puolittaminen madaltaisi huomattavasti palkkaamisen kynnystä. Näin toimittiin Ruotsissa ja hyvin tuloksin.

Lainsäädännön ja normien vähentäminen on alalla välttämätöntä. Sen sijaan keksitään jatkuvasti uusia sääntöjä ja kieltoja koskien mm. alkoholin mainontaa, keskioluen laimentamista tai myyntipaikkaa. Jos keskiolut siirrettäisiin Alkon hyllylle, oletettavasti oluen sijasta ostoskoriin tipahtaisi helpommin kossupullo kuin muutama oluttölkki. Kun varta vasten on ostoksille lähdetty, niin vaivalle pitää saada katetta.

Ennemmin kuin keskioluen myynnin rajoittamista kannatan anniskellun alkoholin arvonlisäveron alentamista 24 prosentista 14 prosenttiin. Sillä ohjattaisiin kulutusta takaisin ravintoloihin, mikä lisäisi myös ravintolaruoan kysyntää. Kotona juominen vähenisi kun nykyistä edullisemmat hinnat houkuttelisivat ihmisiä muiden pariin ravintoloihin. Lisääntynyt anniskelu toisi lisää verotuloja, sillä anniskellusta alkoholiannoksesta lähes puolet on veroja. Anniskellun alkoholin verotulot ovat kolminkertaiset vähittäismyytyyn alkoholiin verrattuna.

Ravintolakysynnän kasvaessa myös työllisyys paranisi, sillä anniskelu työllistää moninkertaisesti verrattuna vähittäismyyntiin.  Enkä usko että kovin moni voi väittää vastaan, etteikö anniskelumyynnistä aiheutuisi vähemmän haittoja kuin valvomattomissa oloissa nautituista juomista, ellei Viron viina sitten ole täkäläistä terveellisempää.  En usko, että tämänkään myötä juomakulttuuristamme tulisi yleiseurooppalaisempi, mutta ehkäpä myös anniskeluravintolat voisivat kehitellä ruokatarjontaansa monipuolisemmaksi, jotta juomansa nauttijalla olisi muitakin vaihtoehtoja kuin suolapähkinät ja possupihvi.

Seuraavan hallituksen näkisin mielelläni edistävän talouskasvua ja työllisyyttä mm. palauttamalla edustuskulujen verovähennysoikeuden, puolittamalla nuorten työntekijöiden palkkojen sivukulut ja alentamalla anniskellun alkoholin arvonlisäveron ruuan arvonlisäveron kanssa samalle tasolle.

 Julkaistu Keskisuomalaisen mielipidepalstalla 23.2.2015

Kati-Erika Timperi