Osuuspankin vaalit

Kun on valmistunut taloustieteen laitokselta, pääaineena kuluttajaekonomia, eipä ehkä  kauheasti tarvitse selitellä mielenkiintoa pankin edustajiston toimintaa kohtaan.

Työssäni näen hyvin erilaisia lähtökohtia perheiden valmiuksissa hoitaa talouttaan ja raha-asioitaan. Velka- ja talousneuvonta ovat osa työtäni ja kotitalouksien rahoitukseen liittyvät asiat hyvin lähellä.

Työni kautta myös yrityspuolen pankkipalvelut ja valitettavasti erityisesti puutteet niissä ovat tulleet varsin tutuiksi. Pienimuotoinen sijoittaminen on ollut oman ammattitaidon ylläpitämisen vuoksi harrastukseni jo jonkin aikaa.

Olen aina ollut kiinnostunut talousasioista ja vahvuuteni onkin talousosaamisessa ja varmassa päätöksenteossa. Päätökseni perustan faktoille, unohtamatta arvoja ja ihmisiä, joihin päätökset vaikuttavat.

Uskoisin tuovani monipuolista näkemystä ja osaamista Osuuspankin edustajistoon numerolla 99.

Palveluita linjaamaan

Kunnilla on tällä hetkellä 535 lakisääteistä tehtävää ja velvoitetta. Tuo määrä on onneksi lähiaikoina vähenemässä, mutta siitä huolimatta tekemistä jää. Jää myöskin pohdittavaksi mitä palveluita halutaan noiden lakisääteisten lisäksi ylläpitää ja miten nuo lakisääteisetkin palvelut järjestetään.

Ikävä tosiasia on, että rahaa ei enää riitä kaikkien palveluiden ylläpitoon saati uusien tarjoamiseen. Useampiin olemassa oleviin toki riittää, mutta ei aivan jokaisessa totutussa palvelupisteessä. Ja mitä enemmän palveluita haluamme, sitä enemmän on otettava lainaa. Onko se tasa-arvoista, että meidän sukupolvemme ottaa lainaa, jonka meidän lapsemme ja lastemme lapset saavat aikanaan maksaa?

Säästöpäätökset ovat vaikeita asioita, mutta välttämättömiä. Jyväskylässä on tekeillä palvelulinjaus. Palvelulinjauksissa käsitellään niitä periaatteita, joilla Jyväskylän kaupungin palvelut järjestetään tulevaisuudessa talouden kannalta kestävällä tavalla lähivuosina. Linjauksissa kuvataan palveluiden olennaiset muutokset, joilla on merkitystä talouteen tai palveluiden tuottamistapoihin. Linjauksessa otetaan siis kantaa siihenkin mitä palveluita kaupunki tuottaa itse ja mitä hankitaan ostopalveluna tai muilla tavoin.

Palvelulinjauksen tekeminen ei ole todellakaan helppoa. Niin monta kuin on palvelun käyttäjää, on myös mielipidettä siitä mikä on tärkeää ja mikä ei. Paljon riippuu myös siitä,  mikä kanta palveluiden tarkasteluun halutaan ottaa.

Esimerkkinä vaikkapa tämän iltainen valtuusto, jossa kävimme läpi tänään pienten kouluyksiköiden muodostamisen kriteereitä. On selvää, että meistä jokainen haluaisi puolustaa kyläkouluja. Mutta silloin kun on oikeasti saatava säästöjä aikaan, on kyläkoulutkin otettava tarkkailtavien asioiden listalle. Jokainen meistä myös ymmärtää sen, että koulu jossa on parikymmentä oppilasta ei voi olla kovinkaan kustannustehokas. No seuraavaksi tullaan siihen, onko raha ainoa asia joka näitä asioita määrittää. Ei varmasti ole.

Vaikka kyläkoulut kovin idyllisiltä meistä monista kuulostavatkin, niin aina ne eivät kuitenkaan sitä ole. Mitä jos koulun ainoa opettaja ei pystykään antamaan laadukasta opetusta kaikille ja kaikissa aineissa. Mitä jos esim. tämän päivän tekniikka ei ole siinä määrin hallussa, mitä nykykouluissa pitäisi. Löytyykö tarvittavaa osaamista erilaisille oppijoille tai taitoa ristiriitojen ratkaisuun. Miltä tuntuu käydä koulua, jossa ei ole omaikäisiä kavereita jne.

Usein vedotaan tasa-arvoisuuteen. Onko oikein, että kyläkoulut lakkautetaan ja lapset joutuvat pitkienkin matkojen päähän kun toiset saavat käydä koulua lähellä. No ei varmaankaan aina ole, mutta se on myöskin tosiasia, että iso osa ellei puolet näistä kyläkoulujen lapsista kuuluvat jo koulukyydin piiriin. Seuraava argumentti on, että lapset joutuvat ainakin odottelemaan koululla kohtuuttomia aikoja, jotta kuljetukset lähtevät. Osa varmasti joutuu, ja osa toisaalta saa tehdä läksyjä koululla tai käydä kerhossa sen sijaan, että viettäisi iltapäivät kotona yksin. Seuraavaksi sanotaan, että miten tuollaiseen sitten on rahaa jos kouluihin ei. Kaikkea sitä rahaa ei suinkaan tarvitse sivistystoimen puolelta etsiä, sillä onhan meillä vahva kolmas sektori joka näitä palveluita voi tuottaa. Ja ehkäpä koulukyytien kautta myös alueen vanhusten elämänlaatu paranisi, jos samaan kyytiin koululaisten kanssa pääsisi vaikka asioilla käymään ja toisaalta eri ikäisten ihmisten luonteva kanssakäyminenkin näin lisääntyisi. Tai onko se tasa-arvoa, että pienen koulun ylläpitoon ja väistämättömiin remontteihin laitetaan rahaa, kun samalla rahalla voitaisiin isommassa koulussa saada lisää resursseja useammalle lapselle.

Mitä tällä nyt sitten halusin sanoa. No ainakin sen, että asioita ei pidä katsoa vain yhdestä näkökulmasta. Kun malttaa laajentaa näkökulmaa, niin asiat saattavat näyttääkin hieman toiselta. Ja halusin kannustaa myös kaikkia kaupunkilaisia osallistumaan palvelulinjausten tekoon, kun siihen on nyt mahdollisuus esim. nettisivujen kautta.

Kuntien tehtäviä voi käydä vilkaisemassa täältä: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20130117Kuntie/Kuntien_tehtaevien_kartoitus_finaali_NETTI.pdf

Ja ideoita ja ajatuksia Jyväskylän palvelulinjauksia varten voi jättää täällä:

https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Hankkeet/Jyvaskylan_kaupungin_palvelulinjaukset

Keskimaan vaalit

 

Miksi lähdin ehdolle? No siihen on montakin syytä. Aiemmin olin sitä mieltä, että samojen ihmisten ei pitäisi pyöriä joka paikassa – ja toki osittain olen samaa mieltä edelleen.  Ärsytti oikeasti samat naamat ja temput vuodesta toiseen ja ärsyttää vieläkin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä kuuluisasta takinkäännöstä tälläkään kertaa J

Usein kuulee sanottavan, että miten kaupunginvaltuutettu voi istua myös Keskimaan edustajistossa, kun sama henkilö päättää esim. kaavoituksesta ja ilmankos Keskimaa saa aina parhaat tontit. No, kaava-asiat harvemmin tulevat valtuustoon, vaan kyllä ne pääsääntöisesti lautakunnissa käsitellään. Ja uskon myös siihen, että fiksu valtuutettu tajuaa jäävätä itsensä silloin, kun asia tulee liian lähelle. Näin ei tunnu kaikki valtuutetut kuitenkaan tekevän, mutta toiset hyvinkin tarkasti….näyttäisipä olevan vähän puoluesidonnaistakin.

Mutta ne perimmäiset syyt.  No yksi merkittävimmistä syistä on se, että meidän pientenkin yritysten sanaa kuultaisiin ja meillekin jäisi elintilaa kuitenkin kohtuullisen isossa kaupungissamme. Tietysti enemmän olemme kuluttajan armoilla, kun emme pysty tarjoamaan bonusta ja puoli-ilmaisia pullakahveja, mutta me kilpailemme sen sijaan yksilöllisyydellä, tuoreella ja aidosti paikanpäällä valmistetulla laadukkaalla ruualla ja hyvällä palvelulla ja lämminhenkisyydellä. Pienen yrityksen edustajana toivoisin enemmän yhteistyötä seutumme yritysten ja Keskimaan välillä, sillä uskon sen hyödyttävän kaikkia osapuolia.

Toinen intressini on lähiruuan saatavuuden ja käytön edistäminen. Mitä lähempänä ruoka on valmistettu, sen tuoreempaa se on. Sitä helpommin tuottaja pystytään selvittämään ja voidaan hyödyntää vuodenaikojen mukaista ruokaa. Samalla voidaan vaalia suomalaisia ja maakunnallisia ruokaperinteitä ja lähiruoan käyttö lisää myös seutumme taloudellista hyvinvointia. Näin ollen näkisin erittäin tärkeänä, että lähiruuan tuottajat kutsuttaisiin yhteiseen neuvottelupöytään pohtimaan, millaisia toiveita kuluttajilla on, millaisia intressejä ja tarpeita Keskimaalla ja mitä tuottajat voivat tarjota ja miten. Liian usein kuulee, että Keskimaan volyymi on sellainen, ettei pienten tuottajien kapasiteetti riitä. No mitäpä jos lyötäisiin yhteen saman alan tuottajat ja heiltä tilattaisiin yhteishankintana. Näin esim. Petäjävedellä ja vaikkapa Toivakassa toimivat lammastilat voisivat etsiä yhteistyöetuja ja yhdessätuumin hoitaa tilatut tuotteet ja toimitukset.

Kolmas mielenkiinnon kohteeni on Keskimaan yhteiskuntavastuu. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, kuinka Keskimaa jakaa voitostaan seudun hyvinvointiin oman osuutensa muutoinkin kuin yhteisöveroina. Eli millaisia tapahtumia ja yhteisöjä tuetaan sponsoroinnein jne. Mieluusti näkisin, että monet yleishyödylliset järjestöt (muutkin kuin urheiluun liittyvät) voisivat toimia Keskimaan yhteistyökumppaneina. Esimerkiksi Martat järjestävät esim. vähävaraisille lapsiperheille, työttömille, päihde- ja mielenterveyskuntoutujille, sekä maahanmuuttajille kursseja, jotka edistävät osallistujiensa arjen hallinnan taitoja ja lisäävät kotitalouksien hyvinvointia. Vastaavan tapaisia toimijoita on seudulla monia. Voisikohan yhteistyö näiden järjestöjen kanssa olla yksi tapa kantaa yhteiskuntavastuuta ja lisätä maakuntamme hyvinvointia. Yhteiskuntavastuuseen liittyy mielestäni myös työntekijöistä huolehtiminen, eli en kyllä näe suotavana sitä, että alan työsopimuslakia rikotaan, vaan työnantajan tulisi ensisijaisesti pitää huolta omien työntekijöidensä toimeentulosta ja hyvinvoinnista ja vasta sen jälkeen harkita vuokratyöfirmojen käyttöä.

Tässäpä päällimmäiset ajatukseni siitä, miksi minua kiinnostaisi toimia Keskimaan edustajistossa. Numeroni Keskimaan vaaleissa on 159.

Järjestöt mukaan palvelutuotantoon

            Kuva Säynätsalon Marttojen tilkkupeittonäyttelystä Säynätsalopäivillä 2011

Ilokseni huomasin, että maanantaina 15.10. kaupunginhallituksen listalla oli kohta ”Toimenpidesuunnitelma yleishyödyllisten järjestöjen ja toimijoiden yhteistyöstä”. Kuin kuuta nousevaa olen odottanut jo useamman vuoden yhteydenottoa kaupungin suunnasta ja kutsua tulla keskustelemaan siitä, mikä järjestöjen rooli voisi olla kuntamme palvelutuotannossa.

Tämä ilo taisi loppua varsin lyhyeen, sillä päätöksissä lukee ”Asia jätettiin pöydälle”.

Vuosia on puhuttu siitä kuinka kolmannen sektorin työllä on yhä isompi merkitys yhteiskunnassa, kuinka kolmannen sektorin tulisi työllistää entistä enemmän ja kuinka kolmatta sektoria tulisi hyödyntää aiempaa enemmän. Mutta eiköhän meitä kuitenkin ole jo hyödynnetty niin etteivät voimat enää ainakaan nykyisillä resursseilla tahdo järjestöissä riittää.

Esimerkiksi Keski-Suomen Martat ry on kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia mm. antamalla kotitalousneuvontaa. Kursseillamme on vuosittain yli 2400 osallistujaa eri asiakasryhmistä. Suurimmat asiakasryhmät ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, maahanmuuttajat, vähävaraiset lapsiperheet sekä lapset ja nuoret. Näiden lisäksi järjestämme myös kaikille avoimia ruokakursseja sekä luentoja eri kotitalouden aloilta kuten talousasioista, puhtaanapidosta ja jäte- ja energia-asioista. Talousneuvonnassa suurimmat kohderyhmämme ovat olleet mm. Ilmasotakoulun alokasryhmät sekä pitkäaikaistyöttömät. Tästä työstä olemme saaneet paljon myönteistä palautetta, sillä kaupungin talous- ja velkaneuvonnan rahkeet eivät tällä hetkellä riitä juuri muuhun kuin velkaneuvontaan.

Tänä vuonna saamme kaupungin rahoitusta 1000e lasten pikkukokkitoimintaan, aiempina vuosina emme ole saaneet mitään. Muilta paikallisilta rahoittajilta kuten kunnilta, Keski-Suomen liitolta tai Ely-keskukselta emme myöskään ole rahoitusta saaneet, vaan joutuneet haalimaan toiminnallemme rahoituksen erilaisilla hankerahoilla ympäri maata. Toisin sanoen se mitä teemme keskisuomalaisten ihmisten hyvinvoinnin eteen, rahoitetaan jossain muualla. Tämän luulisi olevan jo kuntiakin houkutteleva ajatus, että jostain saataisiin lisäapuja palvelujen tuotantoon. Mutta ehkä asiaa ei ole kukaan ajatellut, tai sitten meitä järjestöjä pidetään edelleenkin ammattitaidottomina puuhastelijoina, joita ei kannata niin vakavasti ottaa.

Mielestäni ainakaan tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ei olisi varaa ylimielisyyteen, vaan osattava tehdä aitoa yhteistyötä. Yhteistyötä niin, että yhdessä pohdittaisiin millaista ammattitaitoa järjestöistä löytyy, millaisia hankkeita olisi järkevää toteuttaa ja mistä löytyisi rahoitusta ja millaisia palveluita järjestöt voisivat tuottaa, jotta seutumme saisi mahdollisimman suuren hyödyn kolmannen sektorin toiminnasta. Tällä hetkellä osa järjestöjen toiminnasta voikin olla puuhastelua, kun ei oikein tiedetä mitä meiltä odotettaisiin, mihin meitä tarvittaisiin ja mitä saisimme tehdä tässä tiukoin normein ja laein säädellyssä yhteiskunnassa. Mutta monessa järjestössä on todella ammattitaitoista väkeä töissä ja osaaminen sellainen voimavara, jota ei kannattaisi jättää käyttämättä. Emmehän me järjestöt ole uhka julkisen sektorin palvelutuotannolle, vaan tuhannet apukädet yhteisen hyvinvointimme toteuttamiseen.

Asuttuani Keski-Euroopassa useampia vuosia, huomasin miten hienosti järjestöpuoli voikaan toimia osana palvelutuotantoa. Monessa maassa järjestöjen taloudelliset resurssit ovat aivan toista luokkaa kuin meillä. Usein valtio ja kunnat rahoittavat toimintaa mittavastikin, siten että budjetista katsotaan suoraan isompi siivu järjestöille ja se jaetaan sen mukaan, mitä palveluita minkäkin järjestön kanssa on sovittu tuotettavaksi.

Itse olen työskennellyt sekä yksityisellä, julkisella, että kolmannella sektorilla ja oman kokemukseni pohjalta uskallan väittää, että kolmas sektori on ollut noista kaikista kaikkein kustannustehokkain tapa tuottaa palveluita. Järjestöissä on totuttu pienillä panoksilla, mutta sitäkin suuremmalla tekemisen innolla tuottamaan vaikuttavaa tulosta.

Vielä kun saataisiin meillä Suomessakin tuota lainsäädäntöä vähän tolkullisemmalle kantille, niin järjestöjen olisi helpompi toimia. Englannissa opiskellessani sain tutustua yhteen heidän tapaansa edistää kansalaisten hyvinvointia. Kylmäkuljetusauto kiersi koulusta, virastosta ja yrityksestä toiseen keräämässä ruokaloista ylitse jääneen ruuan ja kuljetti ne jaettavaksi työttömien ruokalaan tai asunnottomien keskukseen. Mitä tehdään meillä? Ruoka kipataan biojätteeseen, kun lainsäädäntö estää sen syöttämisen edes possuille. Kyllä olisin niin iloinen jos meilläkin saataisiin tuo ketju toimimaan, kun samaan aikaan osa perheistä elää niukalla ravitsemuksella, josta on aivan varmasti korkeampi riski sairastua kuin tuosta hygieenisesti talteen kerätystä ruuasta. Missä haluamme oikeasti elää; holhousyhteiskunnassa vai hyvinvointiyhteiskunnassa?

Markkinoinnilla vauhtia elinkeinoelämään

Pitkään on peräänkuulutettu vastuullisia yrityksiä, joiden tulisi palkata lisää työntekijöitä ja joiden tulisi tuottaa Jyväskylälle entistä enemmän verotuloja. Vaan miten kaupunki itse edistää yritysten perustamista, kehittämistä, kilpailua, markkinointia ja sijoittumista seudulle?

Muutama vuosi sitten kun itse vielä olin elinkeinoyhtiön markkinointipäällikkönä, turhauduin siihen että koko markkinoinnin kenttä on kaupungissamme levällään ja toimenpiteet suhteellisen suunnittelemattomia ja näkymättömiä.

Vai muistaako joku kuulleensa vuosina 2008-2010 toteutetun  1,2 miljoonaa maksaneen Jyväskylän seudun vetovoimaohjelman saavutuksia? Millaisen soft landing centerin saimme ja kuinka paljon sille on ollut käyttöä, kuinka oppilaitosten ja liike-elämän välinen yhteistyö lisääntyi määrällisesti, entä laadullisesti jne. Tai tietääkö joku mikä on HTC?

Sauna from Finland:ista voidaan olla montaa mieltä, mutta sen tapaiset yritysten verkostoitumiset ja yhteismarkkinoinnin soisi tulevan muidenkin alojen saataville. Olisiko tässä elinkeinoyhtiölle se punainen lanka, sen lisäksi että pitäisi aktiivisesti yhteyttä yrityksiin ja olisi aidosti kiinnostunut mitä yrityksille kuuluu ja millaisia yrityspalveluita yrityksissä tarvittaisiin.

Jyväskylässä kuntamarkkinointia tekevät mm. kaupunki, Jykes,  Jykes kiinteistöt, Jyväskylä Innovation, Technopolis, yliopisto, Jamk ja monet  muut. Siinä mielessä Vetovoimaohjelma oli hyvä, että edes kolme-neljä eri toimijaa saatiin yhdessä toteuttamaan markkinointia, sen sijaan että jokainen puuhaa omiaan.

HTC (Human Tech Center Finland) – brändin luominen oli sekin hyvä yritys. Mutta kun tällainen brändi luodaan ensin työryhmässä, joissa edustajina ovat mm. nuo edellä mainitut julkiset tahot ja sen jälkeen yritysten tulisi lätkäistä se omaan markkinointimateriaaliinsa, jää hieno ajatus toteutuksessaan puolitiehen. Jos yrityksiltä olisi kysytty mitä he kansainvälisen markkinointinsa avuksi tarvitsisivat, voisi lopputulos olla ihan jotain muuta kuin mitä työryhmän ajatuksena oli. HTC sen sijaan on jo periaatteessa sellaisenaan valmis ja melko hyvä alusta kuntamarkkinoinnin kokoamiseen samaan portaaliin.

Kuntamarkkinoinnin osa-alueitahan ovat mm. elinkeino- ja yritysmarkkinointi, asukasmarkkinointi, rekrytointimarkkinointi, matkailumarkkinointi sekä kansainvälinen markkinointi.  Nyt näitä hoitavat jokainen taho omalla tavallaan ja markkinoinnillinen ilme sekä sanoma jäävät kovin hajanaiseksi ja ponnettomaksi.

Kuntamarkkinoinnin pitäisi mielestäni selkeämmin olla kaupungin hallussa. Toki sitä voisivat eri yhteistyötahot toteuttaa yhdessä yritysten kanssa, mutta markkinointia koordinoisi yksi taho. Kaupungin viestintäyksiköllä on täysi työ jo pelkästään viestinnässä ja tiedottamisessa, mutta markkinointiyksiköksi riittäisi pienempikin. Paljon parjatusta Lahdesta voisi käydä katsomassa vähän mallia miten kuntamarkkinointi tai oikeastaan seutumarkkinointi on siellä toteutettu, samoin Oulu kelpaisi mainiosti malliksi.

Imagohan meillä toistaiseksi ainakin ulospäin on kunnossa, mutta suurin haaveeni tällä saralla olisikin, että Jyväskylä vielä joskus voittaisi Kuntamarkkinoinnin SM-kilpailut esimerkillisen yhteistyön vauhdittamana.

 

Teksti on julkaistu 15.10.2012 osoitteessa http://kokoomusjkl.blogspot.fi/2012/10/markkinoinnilla-vauhtia-elinkeinoelamaan.html

Kuka haluaa päivän karenssin sairauslomiin?

Luin lehdestä, että Kokoomus. No huh, onneksi ei kokoomuslaiset.

Haluaisin muistuttaa ihan ensiksi, että Jyväskylän Kokoomus ry:n aloite tai kannanotto ei tarkoita sitä, että kaikki jyväskyläläiset kokoomuslaiset olisivat tuon takana. Ensiksikin…kyseessä on vain yksi yhdistys niistä 9:stä yhdistyksestä, jotka Jyväskylässä ovat. Ja toiseksi, missään yhdistyksessä eivät kaikki jäsenet ole asioista samaa mieltä, eikä onneksi tarvitse, vaan meillä on vapaus ajatella asioista eri lailla!

Aloitteen mukaan ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton ja kaksi seuraavaa viikkoa sairauslomalla oleva palkansaaja saisi 80 prosenttia palkastaan. Kyse on samasta mallista, joka on käytössä Ruotsissa. Aloitteen mukaan palkansaajan ottaessa osan sairastumisen kustannuksista vastuulleen olisi työnantajalla paremmat mahdollisuudet palkata sijainen sairausloman ajaksi.

Minusta tuo sairaspäivien ei ratkaise varsinaista ongelmaa, eli työllistämistä. Eikä sillä ratkea työntekijöiden työssäviihtyvyyskään.  Pk -yrityksissä ei vain yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia palkata sairausloman ajalle ketään, vaan kyllä se kysyy muilta työntekijöitä ja etenkin johdolta joustavuutta. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun olen saanut yöllä tai aamulla työntekijältä viestin että olen sairaana ja se on tiennyt sitä, että omaa kelloa vain aiemmin soimaan ja työmaalle hoitamaan sen mitä pystyy ja tilanne vaatii.

No ehkä asiassa voisi ottaa huomioon esimerkiksi yritysten koon. On selvää että pienessä yrityksessä sairauslomat paikataan muiden venymisellä, mutta isoissa on jo paremmat mahdollisuudet palkata tekijä. Mutta veikkaanpa, että tällaisia himmeleitä rakentamalla yhteiskuntamme rahat eivät tästä ainakaan säästyisi. Tai jos malli olisi jotenkin otettava käyttöön, niin sitten vaikka sellaisena, että tuo 80% palkasta olisi voimassa jo ensimmäisestä sairaspäivästä lähtien. Tällä estettäisiin se, etteivät työntekijät raahaudu sairaana töihin tartuttamaan muita ja vielä asiakkaitakin, mutta toisaalta turha lusmuaminen jää, kun siitä joutuu itsekin kantamaan vastuuta.

Julkisella puolella tämä näyttäisi tulevan tarpeeseen, sillä tietääkö kukaan yritystä jossa työntekijöillä poissaoloja on 20-24 päivää vuodessa?  Vuonna 2011 Jyväskylän kaupungin SoTe-palveluissa näitä sairauslomapäiviä oli 20 päivää ja liikelaitoksista Altekilla 24 päivää*. Mutta tuo onkin sitten jo monimutkaisempi ongelma; henkilöstöjohtaminen ja organisaatiorakenne eivät ole koskaan olleet kaupungin organisaation parhaita puolia. Näin uskallan väittää itsekin Jyväskylän kaupunkikonsernin tytäryhtiössä työskennelleenä. Väliportaan pomoja ja päälliköitä tuppaa olemaan nykyään vähän joka organisaatiossa, paitsi pk-yrityksissä. Oman työurani aikana olen huomannut, että mitä enemmän työntekijöille antaa vapautta organisoida työtään, niin sen paremmin tuntuvat viihtyvän ja sen innovatiivisemmiksi ryhtyvät….onko sitten vain käynyt hyvä tuuri työntekijöiden suhteen!

Todellinen ongelma, eli pk-yritysten työllistämisvaikeudet eivät tuosta päivän sairausloman karenssista kummemmaksi tulisi. Suurin työllistämisen este on palkkakulut ja liian suuret palkkojen sivukulut. Seuraavaksi suurin taitaa olla työsuhteiden jäykkyys, eli suomeksi sanottuna irtisanomisen vaikeus, jos huomataan ettei työ suju tai taloustilanne käy hetkellisesti liian haastavaksi. Ja olisikohan sitä seuraava ongelma se, että harva yrittäjä tietää minkä organisaation puoleen missäkin ongelmassa voisi kääntyä, vai voisiko??

 

*) tieto löytyy Jyväskylän kaupungin tilinpäätöksestä sivuta 245. http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/52489_tilinpaatos_2011.pdf

Yhteisöllisyys luo turvallisuutta

Kolumni julkaistu Kukkulan Kaiku -lehdessä 2/2012