Englanninkielinen perusopetus on säilytettävä

On taas se aika vuodesta kun Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousarviota suunnitellaan. Joka vuosi käydään sama keskustelu puolueiden välillä siitä, tuleeko luontokoulu tai englanninkielinen opetus säilyttää vai ei.

Itse en todella ymmärrä tällaista keskustelua englanninkielisen opetuksen osalta. Jos haluamme olla elinvoimainen kaupunki, jos haluamme tänne vierailevia professoreja, asiantuntijoita ja osaajia töihin ja sitä ihan oikeaa työperäistä maahanmuuttoa ja meitä paluumuuttajaperheitä on kaupunkimme tarjottava opetusta myös englanniksi. Huppuosaajien rekrytoinnin ei voi antaa kaatua siihen, että kaupungissamme ei ole tarjolla englanninkielistä opetusta.

Myös nuortemme mahdollinen liikkuvuus Suomesta pois ja takaisin Suomeen on maamme ja elinvoimamme kannalta ehdottoman kannatettavaa, eikä sellaisia mahdollisuuksia tule poliittisin päätöksin ja leikkauksin heikentää.

Englanninkielisessä perusopetuksessa noudatetaan suomalaista opetussuunnitelmaa ja arviointia ja oppilaat saavat suomalaisen perusopetuksen päättötodistuksen, joten oppilaat ovat samalla viivalla suomenkielisen opetuksen kanssa. Englanninkielinen opetus on kannattava investointi tulevaisuuteen ja se vahvistaa asemaamme globaalissa taloudessa.

Jos tarjoamme maahanmuuttajille pieniä oman kielen ryhmiä, olisi minusta tarjottava myös englanninkielistä opetusta sitä haluaville ja tarvitseville, riittävin resurssein. Meidän tulee panostaa myös siihen, että A2 ja B2 kielten ryhmät saadaan toteutumaan, nyt liian usein käy niin, että vaadittavaa yli 20 oppilaan ryhmää ei saada kokoon. Miksi näissä vaaditaan huomattavasti isommat ryhmäkoot kuin esim. maahanmuuttajien oman äidinkielen ryhmissä; emmehän halua asettaa omia nuoriamme heikompaan asemaan?

Talous tasapainossa, vihdoinkin!

Nyt se on virallista ja julkista; Kaupungin talous on vihdoin tasapainossa.

Vuosikate kattaa poistot, lainakanta pieneni 9,2 miljoonaa euroa ja tilinpäätös on 4,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Talouden tasapaino saavutettiin asetetun tavoitteen mukaisesti vuonna 2017. Aivan mahtava tunne!

Yhtä asiaa kovasti toivon. Että äänestäjät ymmärtäisivät äänestää ehdokasta joka ei lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Puolessa vuodessa hyvä tulos on romutettu jos sille tielle lähdetään. Ja sitten ollaankin taas jo veronkorotuspuheissa ja –puuhissa. Vaan kun ainakin keskiluokka alkaa olla jo aika väsynyt maksamaan jatkuvasti nousevia veroja ja maksuja. Jos verotus tästä vielä kiristyy, niin eipä juuri ole enää mieltä raahautua töihin ja ahertaa julkisten palveluiden eteen.

Yhteiskunnan on päätöksillään tehtävä työnteosta ja yrittämisestä kannattavaa ja luotava uskoa siihen, että verojen maksaminen kannattaa. Kustannukset on saatava kuriin ja toiminta tehokkaammaksi. Julkinen sektori ei voi olla enää pohjaton kaivo jonne verorahat uppoavat.

Minulla on tunne, että kaupunkimme toimialajohtajat ovat hiljalleen oivaltamassa tämän. Oivaltamassa, että kuntapuolellekin voidaan ottaa oppia yksityiseltä sektorilta mm. siinä, että budjetissa on pysyttävä. Ja jos näyttää siltä, että jollain kustannuspaikalla budjetti ylittyy, on tilannetta syytä tasapainottaa jonkun toisen kustannuspaikan kohdalla, saman toimialan sisällä. Aiemmin on budjetit ylittyneet joillakin aloilla toistuvasti ja kenties luotettu siihen, että kyllä tarvittavat rahat aina jostain kaivetaan, jos ei muuten niin veroja korottamalla.

Muutama murhe tilinpäätöksestä kyllä löytyy ja yksi on kaupungin henkilöstömäärä. Olemme valtuustossa linjanneet, että henkilöstömäärän tulisi olla reippaasti laskeva, näin ei kuitenkaan ole käynyt. Vuonna 2016 henkilötyövuosia oli 6947, eli enemmän kuin edellisenä vuotena. Edelleen keskiportaan johtoa on liikaa. Enkä haluaisi uskoa, että nykypäivän esimiehille on edelleen tärkeää se, montako alaista voi ilmoittaa johtavansa.


Toinen murhe on valtava sairauspoissaolojen määrä. Keskimäärin kaupungin työntekijöillä on sairauspoissaoloja 17,7 päivää vuodessa/työntekijä. Yksityisellä sektorilla päiviä on lähes puolet vähemmän. Jokainen sairauspoissaolopäivä maksaa keskimäärin 350 euroa. Jos jokainen työntekijä olisi sairauslomilla "vain"10 päivää vuodessa, säästäisi kaupunki 18,7 miljoonaa euroa. Tällä rahalla voisimme lyhentää lainoja, alentaa veroprosenttia tai tarjota veronmaksajille parempia palveluja. Olen pohtinut usein onko julkisella sektorilla töissä sairaampaa väkeä, tai onko helpompaa olla isosta joukosta poissa, kun kenties joku muu tekee sillä aikaa työt, vai onko johtamisessa ongelmia. Ehkäpä näitä kaikkia.

Mutta kaikkiaan on oltava tyytyväinen siitä, että kaupunkimme talouden suunta on nyt oikea. Jospa tämä kovan työn takana ollut tasapainoinen talous olisikin merkki siitä, että moderni aika ja uudet ajattelutavat ovat saavuttaneet myös julkisen sektorin. Toivon mukaan myös äänestäjät haluavat äänestää tämän päivän osaamista ja uusia ajatuksia valtuustoon, jotta kaupunkimme talous on osaavissa käsissä, kilpailukykymme vahvistuu ja pystymme takaamaan riittävän hyvät palvelut jyväskyläläisille jatkossakin.

Miljoonapäätöksiä vajavaisin tiedoin

 

Joskus tuntuu, että kuntapäättäjän pitää tehdä päätöksiä vajavaisin tiedoin jos aihe on poliittisesti arka.  Viimeksi näin ajattelin 13.2. kaupunginhallituksen kokouksessa, kun listalla oli § 25 Pakolaisten kuntapaikkamäärän väliaikainen korottaminen 50:stä 150:een vuonna 2017. Tapani Mäki esitti asiaa palautettavaksi uudelleen valmisteluun taloudellisin perustein. Kannatin tätä ehdotusta, sillä mielestäni taloudelliset laskelmat eivät olleet riittävät vastuulliseen päätöksentekoon. Päätöksenteon tueksi tulee mielestäni, ilman erillistä selvityspyyntöä saada tarkka tulo- ja menoarvio, sekä esitys miten mahdolliset ylimääräiset kulut katetaan. Viime vuoden toteutuneista luvuista olisimme voineet jo jotain päätellä, mutta niitä ei käytössämme ollut. Päätöksellä oli kiire, jotta kaupunki saisi valtion tarjoaman Sylvia-hankkeen lisäbonuksen 100 000 euroa.

Päätöksenteon taustaksi saimme vain tämän tiedon: ”Kotoutumispalveluiden tuloksi on arvioitu 1,3 M€ kuluvan vuoden asiakasmääräarvioon perustuen. Tuloarviossa on huomioitu jo asiakkaina olevat sekä 200 myönteisen turvapaikkapäätöksen saavaa uutta asiakasta mukaan lukien pakolaiskiintiö(50) sekä perheenyhdistämisohjelman kautta tulevat asiakkaat. Tuloarvio kattaa kotoutumispalveluiden kustannukset vuonna 2017.”

Toivottavasti valtion korvausten lisäksi tuleva 100 000e riittää kattamaan kustannukset joita meille väistämättä tulee mm. sivistyspalveluissa, sosiaali -ja terveyspalveluissa ja kotouttamisessa. Ehkäpä tämä paikkamäärän lisäys olisi ollut aavisteltavissa jo vuoden 2017 talousarviota tehdessä, sillä Monikulttuurikeskus Glorian avustusmäärärahaa korotettiin 90 000:sta eurosta 170 000 euroon.

Miksi sitten päätöksiä tehdään vailla täyttä tietoa kustannusvaikutuksista? Minusta näyttää siltä että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä monet päättäjät eivät uskalla kyseenalaistaa päätösesityksiä ilman pelkoa leimautumisesta. Itse teen työtä myös kotouttamisen parissa, joten tiedän millaista ja kuinka tärkeää se työ on, mutta jostain syystä maassamme vallitsee nykyään sellainen ilmapiiri, että on asioita joista ei voi puhua. Jos päätettävänä olisi ollut vaikkapa lukiorahoituksen lisäys tai kotisairaalatoiminta, keskustelua olisi ollut huomattavasti enemmän ja laskelmia ja selvityksiä päätöksenteon pohjaksi olisi tullut.

Nykyinen ilmapiiri jossa maahanmuuton kustannuksista tai mahdollisista ongelmista ei voi puhua avoimesti leimautumatta, ei tunnu minusta asialliselta, eikä myöskään pitkällä tähtäimellä maahanmuuttajien etujen mukaiselta, vaan on omiaan lisäämään epäluuloja ja vastakkainasettelua. 

Kati-Erika Timperi

Jyväskylän lukioselvitys on valmistunut

Selvitystyöryhmä on nyt sanojensa mukaan tarkastellut Jyväskylän lukiokoulutuksen resursseja ja johtamisjärjestelmän kehittämismahdollisuuksia. Miksi tuo tarkastelu kuulostaa minun korviini kovin erilaiselta kuin selvittää. 

Työryhmä toteaa, että tunnuslukuanalyysin perusteella Jyväskylän lukiokoulutuksen suhteellinen asema kymmenen suurimman kaupungin joukossa on heikentynyt vuosina 2009-2016. Opetuksen osalta tunnusluku osoittaa, että Jyväskylässä opetukseen käytettävä resurssi on pienin kymmenen suurimman kaupungin joukossa. Sisäiseen hallintoon Jyväskylässä puolestaan näyttäisi tilastojen perusteella kohdistuvan suurin resurssi.

Selvitystyöryhmä ehdottaa, että Jyväskylän kaupunki harkitsisi Jyväskylän lukiokoulutuksen rahoittamista siten, että vuoden 2016 opetusresurssin taso voitaisiin säilyttää. Vuoden 2016 tilinpäätöksen, vuoden 2017 talousarvion ja vuosien 2018-2019 taloussuunnitelmien perusteella arvio vuodelle 2017 tarvittavasta rahoituksesta on noin 370 000 euroa, vuodelle 2018 noin 820 000 euroa ja vuodesta 2019 alkaen vuosittain noin 1 275 000 euroa. Näiden arvioiden perusteella lukiokoulutuksen olisi mahdollista saavuttaa talouden tasapaino vuonna 2019.

Työryhmä kuitenkin toteaa, että luvut eivät ole vertailtavissa suoraan eri kaupunkien välillä. Työryhmän mukaan selvitystyö toi esille sen, että jatkoselvittelyjä tarvitaan mm. lukiokoulutuksen todellisten kustannusten ja valtionosuusrahoituksen vastaavuudesta (Vantaan ja Lahden kaupungit kattavat lukiokoulutuksen kustannukset valtionosuusrahoituksella), rehtoreiden työtehtävien organisoinnista ja opetusresurssin käytöstä sekä koulutuksen järjestäjien resursseillaan tuottaman koulutuksen tuloksista.

Tarkastelun lopputulema ei minua yllättänyt. Miksi niin usein näistä selvityksistä tulee se olo, että lopputuloksen saattoi arvata. Raportista päällimmäisenä mieleen jäi lause ”opetustunnin kustannuksen kalleudessa Jyväskylän lukiokoulutus on sijoittunut vuosittain ensimmäiseksi tai toiseksi”

Olisikos osa syytä mm. siinä, että meidän lukioissa hallinto on ollut suuri ja kallis. Vuoteen 2017 asti Jyväskylän lukiokoulutuksessa on ollut kehittämispäällikön virka, jollaista vertailussa mukana olleilla koulutuksen järjestäjillä ei ollut, mikä osaltaan on lisännyt lukiokoulutuksen sisäisen hallinnon kustannuksia suhteessa vertailukaupunkeihin. Lukioissamme on ollut kehittämishankkeita toisensa perään ja totta on, että kehittääkin pitää, mutta kouluissa tarvitaan nyt kipeämmin opettajia kuin hanketyöntekijöitä.  Eiköhän kehittämiset olet nyt vähäksi aikaa kehitetty ja aika on saattaa tuotokset käytäntöön.

Voisipa syytä olla myös siinä, että molemmilla lukioilla on ollut kaksi rehtoria ja lisäksi toisella yksi apulaisrehtori (ja vuoteen 2016 asti yksi luottamusapulaisrehtori) ja toisella luottamusapulaisrehtori (vuoteen 2016 kolmas rehtori, jonka virka tosin jätettiin täyttämättä viranhaltijan eläköidyttyä). Lisäksi aikuislukiolla on rehtori ja luottamusapulaisrehtori. Luottamusapulaisrehtoreita lukuun ottamatta kaikkien työpanos on kohdistunut kokonaan tai lähes kokonaan hallintoon. Monessa muussa kaupungissa rehtoreilla on opetusvelvollisuus, meillä sitä ei juuri ole ollut. Olisikohan ihan mahdoton ajatus saada lisää euroja opetukseen rehtoreiden opetusvelvollisuuden myötä?
 
Mutta se on selvää, että resursseja opetukseen on saatava lisää. Lyseolaisen äitinä olen todella huolissani opetuksen tilasta. Ryhmäkoot ovat liian isoja. Esimerkiksi tyttäreni matematiikan ryhmässä on 38 oppilasta! Joidenkin aineiden kohdalla tuntuu opettajilla olevan poissaoloja ja oppilailla paljon itseopiskelua. Itse en pidä tätä todellakaan hyvänä suuntana jatko-opintoja ajatellen. Kaikilla ei ole insinööri-isää joka pystyy kotona opettamaan sen mitä koulussa olisi pitänyt oppia. Kertauskursseja ei enää tarjota vaan niitä tyrkyttää nyt Kesäyliopisto. Ne ostavat joilla on varaa ja halua siihen.

Korjaamista olisi myös asenteissa. Moni opettaja ei tule ajatelleeksi, että he ovat mitä suuremmassa määrin palveluammatissa. Silloin ei vaan voi kiukutella oppilaille rahojen vähyyttä tai todeta että tämä on vapaaehtoinen koulu, tänne ei ole pakko tulla tai että jos vanhemmat laittavat lukukauden aikana kolme viestiä eri asioista eri opettajille, vastaukset kestävät toista kuukautta. Nuoremme myöskin ihmettelevät miksi remontoidussa Lyseossa kaikki on niin kamalan hienoa ja kallista ja kysyvät miksi niitäkin rahoja ei voinut käyttää opetukseen, heille olisi kuulemma riittänyt Ikeankin laatu jos opetus olisi edes samaa tasoa kuin peruskoulussa. Ei 16-17-vuotiaat ole vielä valmiita hyppäämään itsenäisen opiskelun ihmeellisen maailmaan.

Äitinä ja kuntapäättäjänä olen oikeasti huolissani siitä, miten panokset saadaan opetukseen, nuorten hyväksi eikä kehittämishankkeisiin,  tai hallintoon, jos kaupunki lähtee rahoittamaan lukiokoulutusta? Molemmissa rooleissa yritän tehdä parhaani.

Selvitysraportti löytyy täältä:

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/88898_raportti_lukioselvitys_20170220.pdf

 

 

Jos ei ole helppoa työttömällä, niin ei ole työnantajallakaan

Ilolla tervehdin uudistusta, kun työnvälitys siirtyy pois valtiolta. Muutoksen taustalla on nykymuotoisen työnvälityksen tehottomuus ja valtiovallan haluttomuus lisätä määrärahoja. Vuonna 2019 siirrytään työnvälityksessä monituottajamalliin, jolloin työnvälityspalveluiden tuottaja voi olla kunta, yksityinen tai kolmas sektori.

Ongelmaksi varmasti nousee mm. tietosuoja, kun TE-toimisto ei ainakaan toistaiseksi voi antaa henkilötietoja eteenpäin, karenssien määrittely sekä palveluiden laatu ja luotettavuus. Palvelualttiutta uskon kuitenkin löytyvän aiempaa enemmän, sillä ihan pienistä rahasummista ei työnvälityspalveluissa ole kyse.

Kesällä otin yhteyttä paikalliseen TE-toimistoon, kun olin vailla uutta työntekijää. Laitoin heille tiedon tarpeestamme ja laadin kuvauksen tehtävästä ja toiveistamme työntekijän suhteen. Useamman viikon mittainen hakuaika päättyi, emmekä olleet saaneet yhtään hakemusta. Kesälomalla käväisi kyllä mielessä, että eikö todella Jyvässeudulta löydy yhtään toimistotyöstä kiinnostunutta, palkkatukeen oikeutettua henkilöä. Edellisen kerran vajaat neljä vuotta sitten sain vastaavaan tehtävään kymmeniä hakemuksia. Hakupäivän jälkeen laitoin palautetta työnvälityspalveluun, sekä johtajalle. Kukaan ei vastannut koskaan sähköpostiini, mutta muutaman päivän päästä sain ensimmäisen hakemuksen, joten saatoin päätellä, että asialle on vihdoin tehty jotain ja hakuaikaa jatkettiin. No, saimme hyvän työntekijän – hänen omasta aloitteestaan. Hän oli löytänyt työpaikan facebook-sivuiltamme. Kaksi haastattelemaani työnhakijaa kertoivat, että heille oli annettu työttömäksi ilmoittautuessaan päivämäärä, milloin heille soitettaisiin ja kartoitettaisiin työnhaun tilanne uudelleen, mutta kummallekaan ei kukaan ollut koskaan soittanut.

Jälkikäteen tuli TE-toimistosta kysely voivatko poistaa työpaikan tiedostoistaan hakuajan jo umpeuduttua. Tuohon vastasin, että kiitos, tehkää näin ja kerroin tyytymättömyyteni heidän palveluihinsa. Pian sen jälkeen sain kuin sainkin sähköpostin palvelujohtajalta jossa hän kertoi, että palkkatuen tavoitteena on edistää henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja tästä syystä kohdennamme palkkatukea vahvasti yrityksiin työllistämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön tekemien seurantojen mukaan yrityssektorille myönnetyt palkkatuet johtavat todennäköisemmin jatkotyöllistymiseen palkkatukijakson jälkeen.

Ihan mielenkiintoinen kannanotto. Toki ymmärrän tuonkin, että monet yhdistykset pyörittävät palkkatukilaisten rulettia, mutta meillä tällaista ei ole ollut. Edellinen työntekijämme lähti toisiin tehtäviin ja mielellämme tarjosimme vapautunutta tehtävää myös pitkäaikaistyöttömille.

Kylläpä olisin työantajana kiitollinen ripeästä ja asiallisesta palvelusta jos tämä uudistus sen toisi. Ja mahdollisesti joskus työttömäksi joutuessanikin uskoisin mieluummin asioivani aidosti palveluhenkisen työnvälittäjän kanssa, joka koettaa löytää molempaa osapuolta hyödyttävän ratkaisun ja vieläpä tekisi sen mielellään.

Julkaistu täällä: http://kokoomusjkl.blogspot.fi/2016/09/jos-ei-ole-helppoa-tyottomalla-niin-ei.html

Finns inget dåligt väder, bara dåliga kläder

Tuo lausahdus tuli liiankin tutuksi opiskeluaikoina, kun purjehtiva työkaveri vastasi päivittelyyni vallitsevasta kelistä. Seuraavana kesänä kosto iski ja koko kesän porotti taivaan täydeltä ja sehän tiesi virvoitusjuomatehtaalla myös kuluttajapalvelun puolella melkoista ruuhkaa.

Vaan kyllä itselleni veneily on hyvän sään puuhaa. Keväällä kelit suosivat ja saimme veneen vesille heti toukokuun alussa. Vaan kuinkas kävikään, vene osoitti vuotamisen merkkejä talvihuollosta huolimatta ja pakkohan se oli nostaa kuivalle maalle ja viedä huoltoon. Huollossa vierähtikin sitten kutakuinkin kuukausi; ei ollut sopivaa osaa, tilattiin väärä osa, oli vähän muita kiireitä jne. No, vene kuitenkin saatiin ennen lomia takaisin veteen, mutta olipa trimmi jäänyt pojilta kalibroimatta. Lupasivat tulla ensi viikolla ja sitäkin seuraavalla viikolla, vaan eipä ole vielä näkynyt – josko talvella? Kyllä täytyy sanoa, että jos yhtään olisin teknisempi henkilö niin perustaisin venekorjaamon. Katteet kohdillaan, töitä riittää eikä asiakaspalvelusta tarvitse kantaa huolta kun omissa talleissa noita koneita ei juuri rassailla.

Onneksi muutamia aurinkoisia päiviä ja etenkin iltoja sattui heinä-elokuullekin. Mukaan pullo hyvää juomaa, kalaa eri muodoissaan, veneessä perunat kiehumaan ja totta kait jääkaapissa odotti jälkiruoka tai leivos venekahveja varten. Yhtään yöreissua emme tänä kesänä tehneet, johtuen nihkeistä keleistä ja nahkeista teineistä. Ensimmäinen kesä kun veneilimme paljon myös kahdestaan. Jalkapalloilijalle ei ole veneessämme tarpeeksi tilaa ja miksipä toinenkaan olisi lähtenyt mukaan kun ei ollut ketään kenen kanssa nahistella.  Kunnes vanhempi tytär keksi, että hänhän saa jo ajaa venettä.  Hyvinhän se jo sujuikin, tosin ikävä äiti oli taas kerran äiti ja torppasi sinänsä loistavan idean kaverisynttäreistä veneellä. Synttärit kyllä toteutuivat, mutta isä oli pakko kelpuuttaa mukaan kippariksi. Ihan vielä en tuon ikäiselle antaisi 220hv moottorilla varustettua venettä omiin käsiin vaikka lakimme sen toki sallisi. Kyllä, miten onkaan päässyt tällainen erhe lainsäätäjille käymään. Sen sijaan hallituksemme muistaa meitä veneilijöitä jo ensi vuonna veneverolla. Kun vesiteitä ei juuri tarvitse kunnossapitää, niin kaipa tämä poppoo sitten takaa meille veroa vastaan upeat veneilysäät. Mikäs sen hienompaa!

Se täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka hienoja kelejäkin oli, niin ei kuitenkaan niin hienoja, että olisin uimassa tänä kesänä käynyt. Näissä vesissä uiminen vaatisi saunan, jotta koko loppupäivää ei tarvitsisi uintireissun jälkeen värjötellä. Veneestämme puuttuu sauna ja tulee puuttumaankin, mutta olisihan se hienoa jos saisimme Jyväsjärven rantaan jyväskyläläisten oman ”Löylyn”. Tyylikkään, hyvätasoisen, suurelle yleisölle avoimen saunan, jossa olisi riittävän iso terassi, tasokasta ruokaa ilman lihapiirakoita tai fine dining-leimaa, jonne ulkomaiset vieraat ja jopa veneilijätkin olisivat tervetulleita. Sitä odotellessa nautin aurinkoiset hetket veneilystä ja illan viiletessä siirryn lämmittelemään omaan saunaan ja ammeeseen, ilman rauhoittavaa laineiden liplatusta.

Toimettomia toimikuntia

Jyväskylän kaupungin organisaatiossa on monenlaisia lautakuntia, johtokuntia, työryhmiä ja toimikuntia, kuten työllisyystoimikunta ja hyvinvointipoliittinen toimikunta. Itse toimin tuon viimeksi mainitun toimikunnan varapuheenjohtajana. Olen tässä nyt muutaman vuoden seurannut kyseisen toimikunnan työskentelyä ja olen kyllä vähintäänkin turhautunut.

Vuodesta toiseen listalle on kerätty asioita jotka saatetaan toimikunnalle tiedoksi. Toukokuun kokouksessa oli läsnä 6 viranhaltijaa ja 6 poliitikkoa. Käsittelimme vajaan kolmen tunnin kokouksesta tunnin Jyväskylän monikulttuurisuusohjelmaa 2013–2016. Yllättävän moneen kohtaan oli virkamiehillä selitys, että kyseisiä asioita ei ole mitattu, niihin ei ole mittareita tai on mitattu, mutta tiedot ovat hajallaan eri yksiköissä eikä niitä siten saada samaan raporttiin. Esimerkiksi ohjelmaan oli merkitty: ”Tavoite: Varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa toteutuu rasismin ja rasistisen häirinnän nollatoleranssi. Mittari: Rasismin ja rasistisen häirinnän tunnusmerkit täyttävien tapausten määrä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa vuosittain. Lopputulos: Rasismin ja rasistisen häirinnän tunnusmerkkejä täyttäviä tapauksia ei ole varhaiskasvatuksessa ainakaan tilastoitu.”

Aivan varmasti tällaisia tapauksia on ollut, mutta niitä ei ole tilastoitu. Muistan äitinä täytelleeni tässä vuosien aikana useampiakin lomakkeita joissa on kysytty mm. onko lapsesi kohdannut rasismia päiväkodissa, koulussa jne. Tietoa kerätään, mutta edistääkö se mitään. Ketä tällainen toiminta palvelee ja mikä virka on toimikunnalla, jossa emme voi kun todeta saaneemme asiat tiedoksi.

Kävin vilkaisemassa kaupungin nettisivuilta pöytäkirjoja, joita työllisyystoimikunta on tänä vuonna tehnyt. Kahden kokouksen aikana on saatu päätettyä kokouskäytännöt ja kokousajat. Listalla ollut työllisyyspalveluiden kehittäminen oli kuitattu päätöksenä: työllisyystoimikunta keskustelee työllisyyspalveluiden kehittämisestä, päätös hyväksyttiin. Lisäksi näissä kahdessa kokouksessa oli keskusteltu kolmesta valtuustoaloitteesta.

Meillä olisi tässä kaupungissa varmasti paljon tekemistä työllisyyden ja hyvinvoinnin saralla, mutta asiat eivät hoidu kokouksissa istumalla tai raportoimalla.

Olenkin esittänyt hyvinvointipoliittisen toimikunnan kokouksessa ja kaupunginhallituksen kokouksessa, että kyseisen toimikunnan voisi lakkauttaa. Tai jos tämä ei onnistu, niin voisiko toimikunnan yhdistää toiseen, viranhaltijoista koostuvaan hyvinvointiryhmään, jos poliittisia päättäjiä on tarpeen olla mukana?

Ilokseni asiaa on luvattu selvittää ainakin näiden kahden toimikunnan osalta. Nähtäväksi siis jää, vaihtuuko Jyväskylässäkin toimettomuus vähitellen toimeliaisuudeksi.

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 30.6.2015